Gardenia harhaluuloja

Koska tämän blogin yksi tarkoitus on olla oppimatka, niin jaan tässä nyt kanssanne erään seikan jonka opin eilen. Vaikka saatattekin nauraa tälle. Onneksi nauraminen tekee hyvää jos niin käy!

Lueskelin illalla Janina Drostelin kirjoittamaa Laventeli, kaneli ja ruusupuu -kirjaa. Siitä kirjasta opin, että olin käsittänyt yhden nuotin aivan väärin. Kirjassa luki "Gardenian eli keikarinkukan..." ja siihen kohtaan pysähdyin. Gardenian eli keikarinkukan? Oho! Olin nähnyt Fragranticassa joidenkin hajuvesien kohdalla nuotin "gardenia". Olin ajatellut, että ok, kyse on jonkinlaisesta puutarhasta. Samaan aikaan olin miettinyt, että jaa, minkähänlaisesta puutarhasta oikein on kyse? Mistä voi tietää miltä juuri tämä puutarha tuoksuu? Miksi tuollainen nuotti on tehty? Miksi ei ole vain eroteltu niitä kukkia siihen jne? Niinpä. Pohdintani olivat turhia, koska kyse ei tosiaan ollut mistään erikoisesta puutarhasta vaan ihan yksittäisestä kukasta. Ja kyllä, tiedän että puutarha on englanniksi garden ilman sitä -ia -päätettä. Kunhan vain olin ajatellut. Ajatellut väärin. Mutta ei se ole niin vakavaa! Nyt voin opetella mikä se keikarinkukka oikein on ja miltä sen pitäisi tuoksua: 

Keikarinkukkaa on perinteisesti lisätty teehen aivan kuten jasmiiniakin. Drostel kirjoittaakin kirjassaan, että ainoa tapa vangita sen tuoksu on lisätä keisarinkukan kukkalehtiä teelehtien joukkoon, jolloin tuoksu imeytyy teelehtiin. Nykyisin käytetään luonnollisten ja synteettisten raaka-aineiden sekoituksia. Sen tuoksu on intensiivisen makean huumaava ja silkkinen sekä lähellä jasmiinin tuoksua. Minulla ei tällä hetkellä taida olla muita keikarinkukkaa sisältäviä tuoksuja kuin jo mainitsemani Gardenia passion, mutta minulle on tulossa näytteenä Chanelin Gardenia. Gardenia passion on aika runsas, täyteläinen ja makea tuoksu. Täytyykin ehkä perehtyä kyseiseen näytteeseeni nyt paremmin, uutta oppineena. Tosin näissä kummassakin on sekä sitä jasmiinia että appelsiininkukkaa ja tuberoosaakin, joten voi olla, että keisarinkukan tuoksun oppiminen ja erottaminen näistä tuoksuista voi olla melkoisen hankalaa. Ehkä menen ja ostan aivan ikioman keisarinkukan kotiini! 

Nyt kiinnostaakin kysyä, että onko sinulla ollut jotain hassuja harhaluuloja jossain tuoksuihin liittyvissä asioissa? 

Mimosaa siellä, mimosaa täällä ja puuteria nenän päällä...

Mimosatarinointi jatkuu. Oikeaa mimosaa en ole ikinä haistanut, vaikka Italiassa ollessani muistan ihailleeni niiden jo aikaisin (muistaakseni maaliskuussa) alkaneita kukintoja. Italiassahan mimosa on perinteinen naistenpäivän kukka! Tässä tulee nyt ajatuksiani Annick Goutalin, Caronin, Czech &  Speaken,  L´Artisanin ja Parfums de Nicolain tuoksuista. 

Czech & Speake - Mimosa

Todella saippuainen. Tämä tuoksu on minulle se, mikä mielessäni kuvaa kaikkia perinteisiä palasaippuoita. Tiedäthän, sellaiset paperiin käärityt, usein ruusun kuvilla koristellut saippuat. Eihän tämä pahalle tuoksu, mutta koska en välitä muutenkaan sellaisten vanhanaikaisten saippuoiden tuoksusta, en välitä itselläni tästäkään. Tuntien kuluessa saippuaisuus vähitellen väistyy ja antaa hieman tilaa raikkaammalle tuulahdukselle, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että tuoksua tuskin on lainkaan enää ihollani. 

L´Artisan - Mimosa Pour Moi

Tämä tuoksuu ihollani palaneelta. Tämä palanut tuoksu on jostain minulle tuttu, mutten saa mistään päähäni, että mistä. Kokeilin tätä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, jolloin tuoksuun sekoittuivat myös auringolta tuoksuva iho ja maanteillä leijaileva hiekka ja pöly, jotka lisäsivät palaneen tuntua. Tätä olikin testattava uudelleen. Toisena päivänä tämä olikin ihollani jo raikkaampi eikä lainkaan niin palanut mitä ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa tuoksu on yllättävänkin aurinkoinen!

Caron - Farnesiana

Tämä on samantyyppinen Mallen Une Fleur de Cassien kanssa, tämä tosin on lanseerattu jo vuonna 1947 (Malle v. 2000). Tässä tosin korostuu mimosa enemmän ja tästä puuttuvat animalistiset vihjailut. Testaamani tuoksu oli parfyymiversio, joten kestoa piisasi. Tuoksun vahvuudesta ja puuterisuudesta kertoo se, että tuoksun leijaillessa välillä nenääni en voinut olla ajattelematta, että siivotkaa joku jo ne puuterit pois leijailemasta. Aitoa irtopuuteria siis, pöllähteli nenille aina välillä!

Caronin tuoksu-uurnia, joista asiakkaalle pullotetaan haluttu määrä tuoksua.

Parfums de Nicolai - Mimosaique

Oh, alkaapa tämä iloisesti ja raikkaasti. Kuin sateen jälkeen kukat aukeisivat nupustaan juuri sinulle ja haistaisit niiden raikkaan pehmeän tuoksun. Tämä mimosa ei todellakaan ole niin puuterinen kuin aiemmat, vaikka toki mimosan puuterisuus tulee tässäkin esille, mutta se ei ole pääosassa. Tässä on hyvin kevyttä makeutta, joka tulee ilmeisesti tuoksussa olevasta jasmiinista. Nenääni leijaileva kevyt makeus tuoksuu mielestäni todella hyvältä. Kuin kävelisit ulkona auringonpaisteessa lämpimänä alkukesän päivänä ja jostain leijailisi ihana juuri kukkimaan alkaneiden kukkien tuoksu, josta ei voi kuin nauttia. Kävelymatka kuitenkin jatkuu, koska tämä tuoksu ei kestä ihollani kauaa ja jäljelle jää vain häivähdys mimosan makeahkoa puuteria.  

Mimosaique on valitettavasti lopetettu tuoksu, mutta halutessaan tätä saa Surrender to Chance-verkkokaupasta dekanttina.

Annick Goutal – Le Mimosa

Jos raikasta mimosaa kaipaat niin se on tässä! Goutalin Le Mimosa on viime vuonna julkaistu tuoksu, joka ei ilmeisesti ole jäämässä vakivalikoimaan, mutta sitä löytyy vielä hyvin myynnistä. Pullo on  lapsellisen viehättävä kaikkine ihanine pilkkuineen. Mukana on paljon Goutalin Petite Cherie:stä tuttua persikkaa ja tämä on itseasiassa muutenkin samalla tavalla vetinen kuin Petite Cherie. Kummassakin on myös myskiä pohjalla. Alussa haistan hetkisen ajan jopa jotain hieman kirpeää, niin kuin jotain marjaa juuri rutistettaisiin mimosan sekaan. Jos Petite Cherie kuuluu suosikkeihisi niin sinun kannattaa kokeilla myös tätä.

Mimosamaratonin loppu

Annick Goutalin Le Mimosa oli ensimmäinen mimosatuoksu ikinä jota haistoin, joten saatuani näitä muita mimosatuoksuja käsiini oli niiden puuterisuus yllättävää. Koska Le Mimosa on niin raikas, olin ajatellut mimosan olevan pirskahteleva, aurinkoinen ja keltainen tuoksu. Ilmeisesti olinkin ajatellut koko ajan hieman väärin. Opin taas jotain uutta, kiitos tuoksufoorumitoveri hellinin, joka minulle näitä lainasi!

Jos mimosat kiinnostavat ja Yver Rocherin Pur Desir de Mimosa tulee vielä jostain vastaan, niin kannattaa haistaa. Itselläni ei kyseistä tuoksua ole ikinä ollut, mutta pidin suihkugeelin tuoksusta kovin. Harmikseni kyseinen tuotesarja on lakkautettu viime vuoden puolella.

Mikä sitten oli suosikkini? Fredic Mallen Une Fleur de Cassie jäi eniten mieleeni, koska se oli mielenkiintoisin: se viehätti olemalla samaan aikaan sekä elegantti että ihan pikkuisen rietas. Tosin en tiedä, pitäisikö siitä puhua cassie vaiko mimosatuoksuna... 

Oletko sinä ihastunut mimosaan?

Frederic Malle - Une Fleur de Cassie

Haistellessani rannettani mielikuviini tuli aikainen kesäaamu romanttisessa maalaisympäristössä. Nainen laittautuu kampauspöydän ääressä, kampaa laineikkaat hiuksensa, lisää ripauksen puuteria ja kevyttä huulipunaa. Yllään hänellä on nudenväriset alusvaatteet. Kaiken tämän kauneuden ja siveyden sekoittaa jokin, joka pilkahtelee Une Fleur de Cassiesta. Jokin rikkoo tätä niin, ettei se ole vain kaunis kukkatuoksu. Tässähän käydään myös niiden alusvaatteiden sisäpuolella! Romanttinen maalaisympäristö on selvästi jättänyt jälkensä tähän kampauspöydän ääressä nautiskelevaan naiseen. Niin, tässä on jotain animalistista. Varsinkin tuoksun aloituksessa on pikkupöksyjä, kunnes muuttuu puuterisemmaksi ja kukkaisemmaksi.

Mitäs sitten nuotit sanovat? Fragrantica sanoo tässä olevan mimosaa, ruusua, kerrottua neilikkaa, jasmiinia, vaniljaa ja santelipuuta. Cassiessa, joka on tuoksun nimessäkin, on lukemani mukaan puuterinen ja lämmin tuoksu. Kun haisteluni jälkeen luin tästä muiden ajatuksia, niin en ollut pikkupöksyjeni kanssa yksin. Joku epäili animaalisen tuoksun olevan peräisin kuminasta, joka voi tuoda mieleen jollekin pesemättömän ihon, joku sanoi tässä olevan sivettiä. Ilmeisesti sen voi tehdä myös cassie. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta tässä se ei kuitenkaan ole vastenmielinen, vaan olennainen osa tätä tuoksua. Voisin hyvin kuvitella käyttäväni tätä toisinaan kesäaikaan. Tämä on pehmeän puuterinen ja kaunis tuoksu, jossa kukat ovat sievästi yhdessä.

Minulla on tuossa nyt muutama mimosatuoksu lisää, joista kirjoitella teille. Mimosapläjäys ensimmäisten lämpimien päivien kunniaksi! 

Jo Malone - White lilac and Rhubarb

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut Jo Malonen tuoksuista. Mielikuvani niistä on ollut, että ne eivät ole kovin vaikeita tuoksuja vaan ennemmin sellaisia ”spray and go” - tuoksuja. Naisellisia ja melko raikkaita. Nyt vasta sain ensimmäisen Maloneni kokeiluun. Sain eräältä tuoksufoorumilaiselta testailuun White Lilac and Rhubarb- tuoksun. Se kuuluu tänä vuonna julkaistuun London Blooms kolmikkoon, jonka muita tuoksuja ovat Peony & Moss ja Iris & Lady Moore. Kyseessä on rajattu erä.

Olen muistaakseni tätä ennen haistellut syreenituoksuista ainoastaan Yver Rocherin Pur Desir de Lilas:a. Rakastan syreenin tuoksua. Rakastan sitä, kun kesällä auringon paistaessa lämpimästi syreenin tuoksu leijailee ihanasti kesäisiä katuja pitkin. Auringon lämpö tuo siihen oman huumaavan makeutensa, vaikka on syreenin tuoksussa mielestäni myös vihreää. Rakkauteni syreenin tuoksuun on kuitenkin rajautunut kukkien haistelemiseen.

Toisille syreenin voimakas tuoksu aiheuttaa päänsärkyä, mutta minä voisin haistella sen kukkasia vaikka kuinka. Voisin ottaa kotiini isot maljakolliset kukkivia syreeneitä levittämään tuoksuaan. Syreenistä minulle tulee hieman mieleen hyasintti. Niiden kukat näyttävät hieman samalta ja kumpikin tuoksuu niin voimakkaasti ettei se kaikille sovi. Mielestäni niiden tuoksut muistuttavat toisiaan. Ja minä ostan hyasinttini joka joulu vain sen takia, että ne tuoksuvat niin voimakkaasti. Yritän aina kaupassakin pähkäillä, että tuoksuuko jonkin tietyn värinen hyasintti voimakkaammalta kuin toinen.

White Lilac and Rhubarb on ihollani oikeastaan pelkkää syreeniä. En tiedä, tuoksuvatko valkoinen ja violetti syreeni toisistaan kovin poikkeavalla tavalla, mutta syreeniä tämä joka tapauksessa on. Mies löysi iholtani myös raparperia, mutta itse en osaa sitä tästä oikein eritellä. Fragrantican mukaan tuoksusta löytyy myös ruusua ja heliotrooppia, jonka tuoksu on lukemani mukaan vaniljainen. Voinkin löytää tästä hieman vaniljaista makeutta, joka sekoittuu kyllä aika hyvin itse syreeniin.

Syreenin tuoksuhan ei ole raskaan makea vaikka makea onkin, vaan sen tuoksu on heleä ja naisellinen. Tätä käyttäessäni voisin kuvitella ihmisten ajattelevan, että ”tuoksuupa tuo tyttö suloiselta”. Tämä tuoksu on mielestäni sellainen ”äidiltä tyttärelle -tuoksu”, koska syreeni pukee sekä tytärtä heleydellään ja suloisuudellaan, että äitiä pehmeällä naisellisuudellaan. Ja yhtä lailla isoäitejä, joille syreenin tuoksu voi tuoda ihania muistoja lapsuudesta.

Tuoksun kesto on ihollani valitettavan heikko. Jo parin tunnin kuluttua tuoksun laittamisesta siitä on jäljellä enää häivähdys. Syreenin häivähdyksen löydän silti vielä toisesta kädestäni muutamankin tunnin kuluttua, kun läheltä haistelen. Toisesta se on jo jostain syystä kadonnut kokonaan.

Tällainen tuli vielä Fragranticassa vastaan: ”The fragrance of the lilac tree was considered in Celtic culture “magickal”. The fragrance is believed to carry humans into fairyland and the supernal world.”

Kuka lähtee matkalle satumaahan?

Acqua di Biella - Kid Mohair

Acqua di Biella on jo vuodesta 1871 toiminut italialainen tuoksutalo. Kid Mohair on vuonna 2008 lanseerattu tuoksu, joka on saanut innoituksensa Audrey Hepburnista. 

Tilasin tuoksusta näytteen lukematta muiden kokemuksia tuoksusta nimen ja houkuttelevilta kuulostavien nuottien takia. Pullokin on minusta todella kaunis. Nimi toi mieleen pehmeän, turvallisen ja ihoa sekä mieltä hellästi koskettelevan tuoksun. Tuoksu on kaunis, mutta paljon raikkaampi kuin osasinkaan odottaa. Toisaalta kun ajattelen mohairia materiaalina niin sekin kevyttä ja ilmavaa, vaikka se onkin pehmoista ja lämmittävää.

Ensimmäiseksi Kid Mohair tuoksuu ihollani makean hedelmäisesti, muttei liian paljon vaan on samanaikaisesti melko raikas. Alkunuoteissa onkin mangoa, itse olisin voinut veikata lisäksi myös persikkaa. Tuoksussa oleva osmanthus tuoksuu myös makealta, mutta koska en ole haistanut osmanthusta niin en osaa erotella sitä tästä. Silmät sulkiessani voin kuitenkin kuvitella juovuttavan makeita kukkia, jotka saavat lämpönsä auringosta. Raikas tuulahdus syntyy ilmeisesti mandariineista, joita on myös mukana. Vaikka tuoksussa on ruusua niin itse en sitä oikein löydä iholtani. Minulla  makeus ja raikkaus yhdistyvät pehmeään myskiin. Fragrantican mukaan nuoteissa on mukana myös pippuria ja ambraa. 

Kid Mohair sopii hyvin kevääseen. Sen avulla voi odotella auringossa lämmenneiden kukkien tuoksua, haaveilla lämmöstä ja raikkaasta tuulenvireestä sekä lasillisesta jäävettä. Eikä parane unohtaa niitä makeita eksoottisia hedelmiäkään, joita nautiskella auringon kaipuuseen! 

Tästä alkaa uusi tuoksublogi. Olen aina pitänyt paljon hajuvesistä, mutta oikein aktiivisen tuoksuttelun aloitin vasta vajaa pari kuukautta sitten. Blogini on siis minulle myös matka  hajuvesien maailmaan, koska nuottien tunnistamaan oppiminen vie aikaa. Jostain kuitenkin pitää aloittaa ja tieto kasvaa matkan varrella! Samoin myös tuoksupinot... Onneksi on olemassa näytteet.

Olen opetellut olemaan avoin erilaisille tuoksuille. En halua jättää jotain tuoksua haistamatta vain sen takia, että kuvittelisin sen olevan minulle sopimaton. Nenäkin kehittyy ja olen löytänyt hyviä tuoksuja sellaisistakin, joista en kuvitellut pitäväni. Blogi toimii minulle lisäksi muistikirjana hajuvesistä, joita olen haistellut, vaikkeivat kaikki tänne varmasti päädykään.

Tervetuloa mukaan, olisin iloinen jos jättäisitte merkin itsestänne ja tuoksukokemuksistanne kommenttiboksiin! Jos toivotte jotain ominaisuuksia, joita tästä puuttuu niin olisi mukava kuulla niistä koska tämä on elämäni ensimmäinen blogi! =) Sen sanon varmaksi, että tämä kyllä muokkaantuu pikku hiljaa.