Seilataan Tallinnaan- O Hiio Hoi!

Lupasin teille oman sepustuksen tuoksufoorumin Tallinnan reissusta. Matkaan lähdimme Andy Tauer-illan jälkeisenä päivänä kuten edellisessä postissani kerroin. Meille oli varattuna iso asunto, joka oli hyvä asia tuoksujen haistelemista ajatellen. Kovin pienessä asunnossa suihkauttelemisen rajat olisivat voineet tulla hyvin pian vastaan. 

Vietimme suuren osan ajastamme Kaubamajan Löhnatuba-osastolla. Löhnatubassa on niche-merkkejä, joita Suomesta ei löydy yhtäkään. Valikoimissa oli ainakin Amouage, Annick Goutal, Serge Lutens, Esteban, Montale, L'Artisan Parfumeur, Xerjoff ja Creed. Esteban olikin minulle täysin uusi merkki, mutta heiltä jäi erityisesti Tonka-niminen tuoksu mieleen. Voi sitä innostumisen määrää kun sinne pääsin! Oli ihanaa päästä hipelöimään tuoksuja, joista oli vain lukenut internetissä. Huomasin tosin, että ei tuollainen superhaistelu kovin hyödyllistä ole. Yhdestäkään tuoksusta ei jää oikein kunnon mielikuvaa kun haistelee toista toisen perään. Ei auta vaikka kävisi välillä leivoskahvillakin. Oli se silti todella hauskaa! Tosin voi hyvin olla, että jokin niistä tuoksuista olisi voinut olla suurta rakkauttakin jos olisin saanut haistella kodin rauhassa. Alun perin olin kuvitellut, että saamme sieltä paljon erilaisia näytteitä, mutta ei heillä ollut kuin kahdesta tuoksusta näytteet. Kumpikin oli minulle jo ennestään tuttu. 

Jokainen meistä oli tuonut oman aarrelaatikkonsa mukanaan, joten olohuoneen pöytä täyttyi tuoksunäytteistä. Mahtoi siivooja ihmetellä kun asunnossa ei haissutkaan viina vaan iloinen sekoitus hajuvesiä! 

No juu, on siellä muutakin kuin näytteitä ja tuoksuliuskoja :P

En ole eläessäni haistellut noin paljon pienen ajan sisään. Kaikki alkoi jo menomatkalla kun tutkimme laivan tax-free-osaston. Perillä monta tuntia haistelua Kaubamajassa, sitten lisää haistelua asunnolla. Sama jatkui sunnuntaina. Menimme uudelleen Kaubamajaan ja paluumatkalla hytissä keskustelu hajuvesistä jatkui. Juttua riitti valtavasti! Kiitos vielä kerran kaikille matkaseurasta sekä Gogolille ja Aigulle erityiskiitokset vaivannäöstä. Tuoksuliuskat pöytäni kulmalla tuoksuvat edelleen erittäin hyvältä...

Ps. Voisiko joku tuoda ne Tallinnan leivokset minulle tänne syötäväksi? Siellä oli vaikka mitä herkullista myynnissä, oih! 

Melkoinen tuoksuviikonloppu

Huh heijaa, laiskimus täällä huutelee! Kuukausi taas vierähti vaikka eihän sen ihan näin pitänyt mennä. Haisteltu on taas kuitenkin niin vallan kauheasti. Varsinkin eräänä viikonloppuna, josta aion teille nyt kertoa. En ole riittävästi mainostanut täällä Tuoksufoorumia, joka löytyy osoitteesta www.tuoksufoorumi.fi. Ainakin osalle teistä se on jo vanha tuttu, mutta teille jotka ette sinne ole vielä eksyneet, niin tulkaa mukaan! Tuoksuviikonloppu sai siis aikansa kun eräs foorumin jäsen, Gogol, ehdotti porukalle Tallinnan reissua. Tallinnan Kaubamajasta kun löytyy Löhnätuba, jossa on niche-tuoksuja. Matka herätti porukassa innostusta ja se päätettiin järjestää. No tämä meidän Gogol on onkin melkoinen touhutäti ja järjesti vallan erikoisen illan meille perjantaille ennen lauantain Tallinnaan lähtöä. Gogol oli tavannut Roomassa Andy Tauerin ja saanut Andyn innostumaan ajatuksesta tulla tervehtimään suomalaisia tuoksuintoilijoita. Niinpä...

Eräänä perjantaina parisen viikkoa sitten matkustin pienen jännityksen vallassa Helsinkiin. Tiedossa oli ihmisiä, joita en ollut koskaan aiemmin tavannut livenä, kuuluisa parfymööri Andy Tauer, tuoksuja ja seuraavana päivänä lähtö Tallinnaan. Olin katsonut netistä kuvia Andysta ja todennut, että huh, hän vaikuttaa oikein rennolta kaverilta. Ei siis paineita iltapuvusta tai erityisen elegantista käyttäytymisestä, huh heijaa! Ja Andy myös oli oikein mukava ihminen ja hän oli selvästikin läsnä ja keskittyi meidän kanssa seurusteluun. Tässä netistä kaapattu kuva herra Tauerista:

kuva

Andy oli tuonut mukanaan näytepulloja ja pieniä pulloja joitain raaka-aineita. Hän kertoi miten kaikki sai alkunsa ja mikä on muuttunut matkan varrella. Oli mielenkiintoista kuunnella Andyn kertovan esimerkiksi siitä miten hänen pullonsa näyttävät nyt siltä kuin ne näyttävät. Tällä hetkellä Tauerin pullot ovat fazerinsinisiä, mutta aina ei ole ollut niin. Alkujaan pullot olivat kirkkaasta lasista tehtyjä ja melko tavallisen näköisiä Andyn itse suunnittelemilla etiketeillä. Hän oli niistä kuitenkin hyvin ylpeä ja esitteli meille millaisia pulloja hänellä on ollut. Eräänä päivänä kuitenkin eräs markkinointi asioita taitava mies kysyi Andylta, että "missä sun pulloissa lukee Tauer? Mistä ihmiset tietävät, että kenen hajuvesi on nyt kyseessä?". Andy mietti ja vastasi sen "siellä jossain olevan, jossain pohjassa lukee kyllä Tauer". Niin, tunnistettavuus on tärkeää mikäli mielii tuotteillaan hyvää markkina-asemaa. Tämä mies tarjoutui tekemään Tauerille uuden imagon ja niin syntyivät siniset pullot, joissa lukee selkeästi näkyvillä "Tauer". 

kuva

Andy oli kuitenkin kuullut, että pullojen uudistaminen ei tulisi miellyttämään kaikkia. Koska se mitä ihminen näkee, vaikuttaa myös siihen, mitä hän ajattelee tai haistaa, niin että osa ihmisistä saattaisi kuvitella myös tuoksujen muuttuneen pullojen mukana. Näin myös kävi. Eräs nainen, joka oli ostanut Tauerilta monta tuoksupulloa, oli muuttuneen imagon myötä sitä mieltä, että myös hänen suosikkituoksunsa on menty muuttamaan. Kyseessä oli muistaakseni L'Air du Desert Marocain. Andy ei saanut vakuutettua naista siitä, että ainoastaan pullojen ulkonäkö oli muuttunut, ei itse tuoksu. Hän kertoi myös, että häntä oli varoitettu siitä, että näin saattaisi käydä. Hän ei kuitenkaan saanut naista vakuutettua ja niinpä kyseinen nainen lopetti Tauerin tuoksujen tilaamisen. Tämä on kuitenkin todella mielenkiintoista. Oletko sinä itse miettinyt, että kuinka paljon tuoksutalojen imago, mainokset ja pullot vaikuttavat ajatuksiisi ja sitä kautta siihen, että mitä tuoksuista ajattelet? Tähän ajatukseen on iskenyt herra Chandler Burr, joka perusti "Untitled"-projektin yhdessä OpenSkyn kanssa. Hän pullottaa tuoksuja uudelleen 50 millisiin pulloihin, mutta ilman niiden nimiä ja valmistajia. Hän lanseeraa joka kuukausi sata pulloa ja joka kuukauden viimeinen päivä ostajille kerrotaan, että mitä tuoksua pullossa on. Ideana on saada ihmiset aistimaan tuoksut juuri sellaisina kuin ne ovat, ilman mielikuvia luksuksesta tai vaikkapa tyttömäisyydestä tai ylipäätään ilman markkinamiehen valmiiksi pureksittuja ajatuksia. Idea on mielestäni hyvä ja ajatuksia herättävä. Tästä asiasta saisi helposti oman postauksensa, joten jatkaakseni Tauerista lopetan tämän asian käsittelyn tällä erää tähän.

Yksi markkinoinnin kikoista on markkinoida tuoksut joko naisille tai miehille. Moni niche-talo julkaisee tuoksut nykyään täysin unisexinä, ilman sukupuolierottelua. Se on hieno asia, koska näin ihmiset eivät jätä käyttämättä rakastamaansa tuoksua vain sen takia, että se on suunnattu eri sukupuolelle. Andy kertoikin virheekseen, että hänen ensimmäinen tuoksunsa oli suunnattu naisille ja että "pour elle" on tuoksun nimessä mukana. Hänen ensimmäinen tuoksunsa oli siis Le Maroc Pour Elle. Sen jälkeen Tauerin tuoksuja ei ole suunnattu erikseen kummallekaan sukupuolelle. 

Saimme haistella myös mm. tuberosaa, vaniljaa ja tervaa. Oih, terva tuoksui hyvältä ja niin myös frankinsensi. Rakastan tuberosatuoksuja, mutta tämä tuberosa-absoluutti olikin yllätys. Eihän se ollut lainkaan sellainen huumaavanmakea johon olin tottunut! Se olikin sellainen lihaisa tuoksultaan. Toisinaan raaka-aineen tuoksu eroaakin siitä, millaisena ihmiset ovat tottuneet sen hajuvesissä haistamaan. Esimerkiksi vanilja ei ole tuoksultaan se vanilja, jota ihmiset pyytävät kun he haluavat vaniljahajuvettä. Se onkin silloin vanilliinia. (Jos ymmärsin väärin, joku Andya tapaamassa ollut korjatkoon.) Tauerin tuoksuissa on muuten selkeä tunnistettavuus, ne tunnistaa saman talon tuoksuiksi. Onkin puhuttu "tauerinadesta". 

Illasta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä postaus lienee jo tarpeeksi pitkä. Taidanpa kirjoittaa Tallinnan reissusta vallan oman postauksensa! Kiitos illasta Andy, hali hali! 

Tuoksutreffit

Mistäs on hyvät tuoksutreffit tehty? Hyvästä seurasta, runsaasta määrästä kivoja eri tuoksuja ja tällä kertaa myös auringosta! Olin tuoksufoorumilta tutun Sumukorennon kanssa eilen tuoksutreffeillä. Koska ilma oli aurinkoinen, parkkeerasimme nurmikolle haistelemaan toistemme hajuvesiä, joita olimme ottaneet mukaan. Mukana oli niin näytteitä kuin koko pulloja. Tuoksutreffien tarkoituksena on siis viettää aikaa ihanien samanhenkisten ihmisten kanssa ja päästä haistelemaan tuoksuja oman kokoelmansa ulkopuolelta ja vaihtamaan niistä ajatuksia. 

Kuvan äkkäsin ottaa vasta kun teimme jo lähtöä

Mitäs parin tunnin istumiselta sitten jäi käteen? No, palanut olkapää ja monta tuoksua käsivarsilla. Polvetkin saivat oman osansa. Ja uusi tuoksurakkaus!

Parfums de Marlyn Godolphin ja Ispazon olivat miellyttäviä tuttavuuksia, voisin kuvitella, että Mr. Tuoksuttelija pitäisi Ispazonista vaikka se ei ollutkaan minulle tehty. Oli nimittäin sen tyylinen metsäinen tuoksu. Robert Piguetin Bandit hävisi iholtani kuin tuhka tuuleen, samoin E.Coudrayn Ambre Vanille. Feminite du Bois ei sopinut iholleni. Toisaalta päivän ongelmana oli se, että aurinko paistoi täydeltä terältä ja poltti tuoksut. Jos Godolphin oli mielestäni jokseenkin miellyttävä, en mene luottamaan täysin nyt mielipiteeseeni. Testasin vain pieniä määriä, joita aurinkoinen iho vääristi ja niitä oli montaa kerralla. 

Mutta rakkaudestani olen varma. Koko loppupäivän huomasin huokaavani monta kertaa kuinka hyvältä tuoksun. Se leijaili nenääni olkapäältäni, eikä sitä voinut sekoittaa mihinkään muuhun. Guerlain Spiriteuse Double Vanille vei sydämeni. Ihanan herkullinen ja savuinen vanilja. Paksu ja täyteläinen muttei ällöttävän makea. Kun rakkaus tulee niin sen kyllä huomaa! Ihollani oli vielä tänäänkin ripaus vaniljaa jäljellä. 

kuva

Kiitos Sumukorennolle hyvästä seurasta ja uudesta tuoksurakkaudesta! 

Guerlain Mahora

Pullostani puuttuu korkki :/

Pikainen postaus tuoksusta, jota käytän kun ulkona on lämmintä, aurinko paistaa ja haluan korostaa kuuman kesäpäivän tuntua itselleni. Tämä ei ole Suomen kesä pullossa vaan paljon trooppisempi kesä. Teen harvoin sokko-ostoksia, mutta tämä oli yksi niistä. Guerlain on luotettava talo, jolla on paljon hyviä klassikkoja, mutta tämä on tuoksu joka jakaa mielipiteet. Mahora julkaistiin vuonna 2000 ja se oli vain hetken myynnissä. Guerlain julkaisi tästä myöhemmin uuden version Mayotten, jota myydään vain harvoissa paikoissa. Sitä en ole haistanut.

kuva

Ostin tämä, koska ajattelin tämän olevan lämmin ja runsas. Pullo ja nesteen väri lupailivat sellaista. Sitä myös sain. Tämä antaa tunnun auringon lämmittämästä ruskeasta ihosta ja hunajaisen makeista kukista ympärillä. Tässä tuoksuu mm. tuberoosa, ylang ylang, vanilja, santelipuu ja jasmiini, jotka sekoittuvat keskenään makeanrunsaaksi tuoksuksi. Tämä ei ole kuitenkaan ällömakea, vaan makea juovuttavalla tavalla. Mahora on raskas tuoksu, jonka kanssa ei pidä lutrata. Pieni määrä riittää. Mahora ei tosiaan ole se kevyt ja raikas, viilentävä kesätuoksu vaan tuoksu, joka tekee olosi kuumemmaksi. Täytyykin ensi talvena kokeilla onnistuuko tämä lämmittämään myös silloin vai tuntuuko se vain liian kaukaiselta kylmällä iholla ja talven sinisessä valossa. Vaikka Mahora ei olekaan tuoksu, jota haistelisin käsivarreltani jatkuvasti ihaillen niin siinä vain on jotain, jonka vuoksi sitä on saatava kuitenkin. Se taitaa salakavalasti päihdyttää minut.

Ramón Monegal Osa 1

Ramón Monegal on kotimaassaan Espanjassa hyvin tunnettu parfymisti. Hänellä on alasta jo 35 vuoden kokemus ja hän omisti Myrurgian, Espanjan suurimman hajuvesitalon ennen kuin myi sen vuonna 2000. Yhdeksän vuoden kuluttua hän päätti perustaa oman brändin koska oli kyllästynyt kaupallisiin hajuvesiin. Monegalilla on valikoimissaan 14 eri tuoksua ja heidän sanotaan käyttävän laadukkaita raaka-aineita. Voisin kuvitella, että herralla on ainakin pohjakassa ollut kunnossa.

Monegalin pullot ovat hienon näköisiä. He kutsuvat niitä nimellä "inkwell" eli mustepullo, koska jokaisella tuoksulla voi kirjoittaa oman historiansa. Kirjoittelen näistä tuoksuista pikku hiljaa, tällä erää esittelen näistä kolme.

Mon Cuir

Tämä on nahkatuoksu, kyllä, mutta ei pelkkää nahkaa. Tässä nahka on enemmänkin pohjalla, jonka päällä on muita nuotteja. Nahan lisäksi tässä on appelsiininkukkaa, labdanumia, muskottia, patsulia ja myskiä. Pohjalla oleva myski on todella hyvä. Menee aikaa ennen kuin se tulee esiin, mutta se leijailee ympärilläni todella houkuttelevana. Tämä tuoksu ei ole parhaimmillaan läheltä ihoa nuuhkittuna vaan tämän projektio on se josta nautin. Ensimmäiset tunnit ovat tosin minulle hieman hankalia lievän muovisuuden takia, mutta isäni iholla tämä oli jo alussa hyvä. Istui hänen iholleen hienosti. Tälle tuoksulle kannattaa antaa aikaa ja haistella useampaan kertaan. Minulle Mon Cuir ei kuitenkaan ole tuoksu, josta sanoisin kun joku käskisi haistaa, että ”juu, selvä juttu, nahkaahan tämä”.

Edit. 19.7. Tänään Mr. Tuoksuttelija laittoi tätä iholleen. Luulin, että se olin minä joka tuoksui todella hyvältä, minullakin oli uutta hajuvettä ihollani nimittäin. Hah, enhän se minä ollut vaan Mr. Tuoksuttelija! Hänen ihollaan tässä ei ollut mitään muovista, vaan muutaman tunnin kuluttua tämä oli aivan ihanan myskinen ja se tuoksu syleili koko miestä! Vaikka myskinen tämä oli minunkin ihollani, siinä oli kuitenkin jotain muovista, jotain mikä ei ihan istunut. Eri iholla tämä oli napakymppi. Tätä ehdottomasti toistekin miehen iholle, nam.

Entre Naranjos

Alku tuoksuu appelsiininkuorilta, tuoreilta ja makeahkon kirpeiltä. Menee hetki ja appelsiininkuorien ja -mehun tuoksu voimistuu ollen kuitenkin melko luonnollinen. Pohja on pehmeän puinen ripauksella appelsiinia ja sen kukkaa. Todella miellyttävä ja rauhallinen.  

White musk

Tämä myski ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin. Minulle myskituoksu on yleensä ollut yhtä kuin Musk by Alyssa Ashley tai Body Shopin White musk. Odotin siis pehmeää ja rauhallista ihotuoksua, joka olisi ihollani kuin pehmeää samettia ja hieman puuteriakin. (Kyllä tämä sellaiseksikin tulee, mutta vasta monen, monen tunnin jälkeen.) Tämä taasen on yllättävän vetinen. Alussa on ripaus gardeniaa ja ruusua, hieman vaniljaa. Pohjalla puuta ja valkoinen myski. Tästä voisivat pitää vesituoksujen ystävät ja he, jotka kaipaavat puhdasta tuoksua itselleen. Minulle tästä tulee mieleen L´eau par Kenzo. Tämä ei valitettavasti ollut se minun juttuni, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tämäntyyppisten tuoksujen ystävät tästä sanoisivat.

kuva

Ramón Monegalin tuoksujen kesto iholla on mielettömän hyvä, ne tuoksuvat iholla vielä 15 tunnin kuluttuakin. Esimerkiksi White muskin sain pestä seuraavana päivänä pois, jotta pystyin laittamaan uutta tuoksua. Siinä on asia, jota minä arvostan.

Mr. Tuoksuttelijan esittely

Mr. Tuoksuttelija on jo muutaman kerran vilahtanutkin täällä blogissa, joten täytyyhän minun esitellä hänet. Hän on komeampi puoliskoni, joka pitää myös tuoksuista. Hänen nenänsä (tai no, tuoksuaivot) on erottelukykyisempi kuin minun. Joskus saatan kysyä häneltä, että "Tässä pitäisi olla piip (jokin nuotti), mutta en minä sitä vain haista" ja tyrkytän kättäni haisteltavaksi. Vastaus saattaa olla, että "Kyllä siinä mun mielestä ihan selkeästi tuoksuu piip". Toisinaan olen hieman kateellinen, mutta luotan oman nenäni kasvukykyyn. Tai toivon kyllä, ettei nenäni tästä enää kasvaisi, mutta jos se vaikka kehittyisi (niin kuin on jo tehnytkin, jes!). Yllätyn myös välillä hänen kommenteistaan kun hän kokeilee jotain tuoksua, jota olen antanut hänelle haisteltavaksi. Hän nimittäin sanoo niistä jotain muutakin kuin "ihan ookoo" tai "nojaa, eipä oo ihmeellinen", ellei ole kyse perus miesten tuoksuista. Niistä Mr. Tuoksuttelija ei innostu, niissä ei ole mitään ihmeellistä eikä erikoista vaan niistä tulee vain tunne "plaa". Hän kiinnittää huomiota myös tuoksun kestoon.

Ei hän toki tähän touhuun niin pimahtanut ole kuin minä. Häntä en yllätä tilailemasta hajuvesinäytteitä netistä, ei, kyllä se olen minä joka sen tekee. Mutta hän mielellään haistelee erilaisia tuoksuja ja käyttää hajuvettä joka päivä. Jos hän tietää minun pitävän hänen yllään jostain tietystä tuoksusta, hän saattaa laittaa sitä kysyen "Oliko tää se mistä sä tykkäsit?". Toki hän laittaa vain sellaisia tuoksuja, joista itsekin pitää.

Käytän miestäni sumeilematta hyväkseni. Kun hän ei arvaakaan, käyn suihkuttelemassa tai taputtelemassa häneen tuoksunäytteitäni. Mr. Tuoksuttelijaparan käsi saattaa olla hyvin hyökkäyksen kohteena kun hän istuu koneella. Saatan nopeasti nuuhkaista kättä varmistaakseni, ettei siinä ole jo jotain ja PAM! Tuoksu on istutettu kokeen kohteeseen. Siitä sitten käyn aina välillä haistelemassa millaiseksi tuoksu on kehittynyt... 

kuva

Mr. Tuoksuttelija on metsien mies. Kun on kyse tuoksuista nimittäin. En minä tuota röllipeikoksi menisi sanomaan. Erilaiset metsäiset tuoksut innostavat Mr. Tuoksuttelijaa. Nuoteista mm. santelipuu, seetri ja pihka miellyttävät. Ykkössuosikkeja ovat myös tupakka, kahvi, kookos ja vanilja. Jossain määrin myös mausteet ja sitrukset kiinnostavat. Nahka on hänen mielestään jossain määrin hyvää, siitä esimerkkeinä Lutensin Daim Blond ja Le Labon Patchouli 24 (mahtavia kumpikin, aah), sekä tupakasta Tom Fordin Tobacco Vanille. Viime aikaiset suosikit ovat olleet Bvlgarin Black, Serge Lutensin Chene, Ramon Monegalin Dry Wood ja Marc Jacobsin Bang. Liian vihreistä tuoksuista hän ei välitä, ja kuten sanottua, moneen marketista saatavaan tuoksuun hän on kyllästynyt "ne ovat geneeristä höttöä". Vähän luulen, että miehenkin hajuvesimäärä nousee melkolailla tässä vuosien varrella jos vain tilailen hänellekin näytteitä.

Bvlgari Black ja Marc Jacobs Bang

Minun ylläni Mr. Tuoksuttelija pitää monenlaisista tuoksuista, eikä hän ole vielä kertaakaan sanonut, että haisisin pahalle. Parempi perherauhan kannalta! Heh, no ei vaiskaan. Ei hän toki ihan kaikesta kehuja anna ja innostu... 

Mr. Tuoksuttelija nauttii myös piipputupakoidensa tuoksuista

Dior - Diorissimo vintage

Floris - Lily of the Valley

Laitoin tänään Mr. Tuoksuttelijan viemään minut metsään poimimaan kieloja. Valitettavasti kielojen aika alkoi näemmä olemaan jo hieman ohitse, mutta kyllä minä sieltä vielä kimpun sain. Ja Mr. Tuoksuttelijalta metsätähden. <3

Diorissimo pulloni on mummuni peruja. Hän rakasti kielojen tuoksua ja voin hyvin yhdistää kielojen tuoksun, kauniit valkoiset kukat ja mummuni. Pullo on ilmeisesti jostain 70-80 - lukujen vaihteesta eli ei ihme, että pullossa oleva neste alkaa olemaan jo aika värjäytynyttä. Aluksi haistelin tuoksua vain pullon suusta ja nautiskelin tuoksusta. Loppujen lopuksi uskaltauduin myös suihkauttamaan pullosta tuoksua iholleni nähdäkseni missä kunnossa se on. 

Diorissimon on luonut Edmond Roudnitska ja se on julkaistu vuonna 1956. Vaikka sen päänuotti onkin kielo, on siinä myös mm. bergamottia, ylang ylangia, jasmiinia, santelipuuta ja sivettiäkin. Sen alkunuotit ovat vihreät, mutta vintage Diorissimostani ne ovat jo tuhoutuneet. Diorissimo on todellinen klassikko. Se vain ei enää ole se sama tuoksu, joka se on aikoinaan ollut. Diorissimo on uudelleenformuloitu ja moni sanookin, ettei uutta Diorissimoa kannata enää edes ostaa koska se on niin huono ja pelkkä pihahdus siitä mitä se on ollut. Itse en omista uudistuotantoa olevaa Diorissimoa, joten suoranaista vertailua en voi tehdä. Paperilta olen haistanut sekä edt että edp versiota, enkä pitänyt niitä kovin ihmeellisinä. Tämän uuden Diorissimo eau de parfumen on luonut Francois Demachy, kun taas edt ja extrait de parfum ovat Roudnitskan luomuksia, vaikkakin uudelleenformuloituja. 

Voitteko kuvitella mitään viattomampaa, suloisempaa ja tyttömäisempää kuin kielot ja sen tuoksu? Sen tuoksussa ei ole mitään pahaa, ei viekasta ei synkkää. Se kulkee valkoisessa mekossaan viaton ja kaunis hymy huulillaan, silmät säihkyen ja kaikille hyvää tahtoen. Se huutelee riemastuttavasti "On kevät, luonto on vihreä ja tuoksuu ihanalta, iloitkaamme kiittäen!". 

No, miltä nämä tuoksuni, Diorissimo ja Floriksen Lily of the Valley sitten tuoksuvat? Tekisi mieli vastata, että ihanilta, kauniilta, mutta se ei oikein taida riittää. Diorissimo tuoksuu toki selkeästi kielolle, mutta sen pohja on tummahko ja tasapainoinen. Se on toki viaton, mutta se ei ole pelkkää helinää. Siinä on myös hieman syreeniä mukana. Tyttömäinen, tottakai, mutta sivetti ja santelipuu tuovat siihen voimaa ja pehmeyttä. Floriksenkin alkuperä on vanha. Sen on luonut Floriksen perustaja Juan Floris jo 1847. Floris on perustettu vuonna 1730 ja aloitti toimintansa miesten sheivaustuotteita myyden. Kun laitoin tätä ensimmäisen kerran iholleni, aloin hymyilemään. Kun eräänä päivänä tarvitsin virkistystä, laitoin tätä taas. Floriksen Lily of the Valley on kuin valtava kimppu juuri poimittuja kosteita kieloja tuotaisiin yhtäkkiä lähelleni, sen tuoksu ampaisee aivoihini hurjalla vauhdilla ja täyttää aistini. Alussa on sitruunaa ja on siinä ja siinä onko sitä liikaa vai juuri sopivasti luodakseen mielikuvan tuoreista kieloista. Tämä on mielestäni todella soliflore (eli tuoksuu yhdeltä kukalta). Ja kestää kauan! Eräänä päivänä tämä tuoksui ihollani vielä 15 tunnin kuluttua. 

Nämä ovat minulle onnellisia tuoksuja. 

kuva

Tässä vielä kahden sekunnin pätkä yhdestä innokkaasta tuoksuttelijasta. Ei mennyt kauaa kun toinenkin kissoista tuli paikalle ja kas kummaa, maljakko kaatui ennen kuin ehdin reagoimaan...

Pidätkö sinä kielotuoksuista vai nautitko kieloista ennemmin vain luonnossa tai maljakossa?