Guerlain Mahora

Pullostani puuttuu korkki :/

Pikainen postaus tuoksusta, jota käytän kun ulkona on lämmintä, aurinko paistaa ja haluan korostaa kuuman kesäpäivän tuntua itselleni. Tämä ei ole Suomen kesä pullossa vaan paljon trooppisempi kesä. Teen harvoin sokko-ostoksia, mutta tämä oli yksi niistä. Guerlain on luotettava talo, jolla on paljon hyviä klassikkoja, mutta tämä on tuoksu joka jakaa mielipiteet. Mahora julkaistiin vuonna 2000 ja se oli vain hetken myynnissä. Guerlain julkaisi tästä myöhemmin uuden version Mayotten, jota myydään vain harvoissa paikoissa. Sitä en ole haistanut.

kuva

Ostin tämä, koska ajattelin tämän olevan lämmin ja runsas. Pullo ja nesteen väri lupailivat sellaista. Sitä myös sain. Tämä antaa tunnun auringon lämmittämästä ruskeasta ihosta ja hunajaisen makeista kukista ympärillä. Tässä tuoksuu mm. tuberoosa, ylang ylang, vanilja, santelipuu ja jasmiini, jotka sekoittuvat keskenään makeanrunsaaksi tuoksuksi. Tämä ei ole kuitenkaan ällömakea, vaan makea juovuttavalla tavalla. Mahora on raskas tuoksu, jonka kanssa ei pidä lutrata. Pieni määrä riittää. Mahora ei tosiaan ole se kevyt ja raikas, viilentävä kesätuoksu vaan tuoksu, joka tekee olosi kuumemmaksi. Täytyykin ensi talvena kokeilla onnistuuko tämä lämmittämään myös silloin vai tuntuuko se vain liian kaukaiselta kylmällä iholla ja talven sinisessä valossa. Vaikka Mahora ei olekaan tuoksu, jota haistelisin käsivarreltani jatkuvasti ihaillen niin siinä vain on jotain, jonka vuoksi sitä on saatava kuitenkin. Se taitaa salakavalasti päihdyttää minut.

Ramón Monegal Osa 1

Ramón Monegal on kotimaassaan Espanjassa hyvin tunnettu parfymisti. Hänellä on alasta jo 35 vuoden kokemus ja hän omisti Myrurgian, Espanjan suurimman hajuvesitalon ennen kuin myi sen vuonna 2000. Yhdeksän vuoden kuluttua hän päätti perustaa oman brändin koska oli kyllästynyt kaupallisiin hajuvesiin. Monegalilla on valikoimissaan 14 eri tuoksua ja heidän sanotaan käyttävän laadukkaita raaka-aineita. Voisin kuvitella, että herralla on ainakin pohjakassa ollut kunnossa.

Monegalin pullot ovat hienon näköisiä. He kutsuvat niitä nimellä "inkwell" eli mustepullo, koska jokaisella tuoksulla voi kirjoittaa oman historiansa. Kirjoittelen näistä tuoksuista pikku hiljaa, tällä erää esittelen näistä kolme.

Mon Cuir

Tämä on nahkatuoksu, kyllä, mutta ei pelkkää nahkaa. Tässä nahka on enemmänkin pohjalla, jonka päällä on muita nuotteja. Nahan lisäksi tässä on appelsiininkukkaa, labdanumia, muskottia, patsulia ja myskiä. Pohjalla oleva myski on todella hyvä. Menee aikaa ennen kuin se tulee esiin, mutta se leijailee ympärilläni todella houkuttelevana. Tämä tuoksu ei ole parhaimmillaan läheltä ihoa nuuhkittuna vaan tämän projektio on se josta nautin. Ensimmäiset tunnit ovat tosin minulle hieman hankalia lievän muovisuuden takia, mutta isäni iholla tämä oli jo alussa hyvä. Istui hänen iholleen hienosti. Tälle tuoksulle kannattaa antaa aikaa ja haistella useampaan kertaan. Minulle Mon Cuir ei kuitenkaan ole tuoksu, josta sanoisin kun joku käskisi haistaa, että ”juu, selvä juttu, nahkaahan tämä”.

Edit. 19.7. Tänään Mr. Tuoksuttelija laittoi tätä iholleen. Luulin, että se olin minä joka tuoksui todella hyvältä, minullakin oli uutta hajuvettä ihollani nimittäin. Hah, enhän se minä ollut vaan Mr. Tuoksuttelija! Hänen ihollaan tässä ei ollut mitään muovista, vaan muutaman tunnin kuluttua tämä oli aivan ihanan myskinen ja se tuoksu syleili koko miestä! Vaikka myskinen tämä oli minunkin ihollani, siinä oli kuitenkin jotain muovista, jotain mikä ei ihan istunut. Eri iholla tämä oli napakymppi. Tätä ehdottomasti toistekin miehen iholle, nam.

Entre Naranjos

Alku tuoksuu appelsiininkuorilta, tuoreilta ja makeahkon kirpeiltä. Menee hetki ja appelsiininkuorien ja -mehun tuoksu voimistuu ollen kuitenkin melko luonnollinen. Pohja on pehmeän puinen ripauksella appelsiinia ja sen kukkaa. Todella miellyttävä ja rauhallinen.  

White musk

Tämä myski ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin. Minulle myskituoksu on yleensä ollut yhtä kuin Musk by Alyssa Ashley tai Body Shopin White musk. Odotin siis pehmeää ja rauhallista ihotuoksua, joka olisi ihollani kuin pehmeää samettia ja hieman puuteriakin. (Kyllä tämä sellaiseksikin tulee, mutta vasta monen, monen tunnin jälkeen.) Tämä taasen on yllättävän vetinen. Alussa on ripaus gardeniaa ja ruusua, hieman vaniljaa. Pohjalla puuta ja valkoinen myski. Tästä voisivat pitää vesituoksujen ystävät ja he, jotka kaipaavat puhdasta tuoksua itselleen. Minulle tästä tulee mieleen L´eau par Kenzo. Tämä ei valitettavasti ollut se minun juttuni, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tämäntyyppisten tuoksujen ystävät tästä sanoisivat.

kuva

Ramón Monegalin tuoksujen kesto iholla on mielettömän hyvä, ne tuoksuvat iholla vielä 15 tunnin kuluttuakin. Esimerkiksi White muskin sain pestä seuraavana päivänä pois, jotta pystyin laittamaan uutta tuoksua. Siinä on asia, jota minä arvostan.

Mr. Tuoksuttelijan esittely

Mr. Tuoksuttelija on jo muutaman kerran vilahtanutkin täällä blogissa, joten täytyyhän minun esitellä hänet. Hän on komeampi puoliskoni, joka pitää myös tuoksuista. Hänen nenänsä (tai no, tuoksuaivot) on erottelukykyisempi kuin minun. Joskus saatan kysyä häneltä, että "Tässä pitäisi olla piip (jokin nuotti), mutta en minä sitä vain haista" ja tyrkytän kättäni haisteltavaksi. Vastaus saattaa olla, että "Kyllä siinä mun mielestä ihan selkeästi tuoksuu piip". Toisinaan olen hieman kateellinen, mutta luotan oman nenäni kasvukykyyn. Tai toivon kyllä, ettei nenäni tästä enää kasvaisi, mutta jos se vaikka kehittyisi (niin kuin on jo tehnytkin, jes!). Yllätyn myös välillä hänen kommenteistaan kun hän kokeilee jotain tuoksua, jota olen antanut hänelle haisteltavaksi. Hän nimittäin sanoo niistä jotain muutakin kuin "ihan ookoo" tai "nojaa, eipä oo ihmeellinen", ellei ole kyse perus miesten tuoksuista. Niistä Mr. Tuoksuttelija ei innostu, niissä ei ole mitään ihmeellistä eikä erikoista vaan niistä tulee vain tunne "plaa". Hän kiinnittää huomiota myös tuoksun kestoon.

Ei hän toki tähän touhuun niin pimahtanut ole kuin minä. Häntä en yllätä tilailemasta hajuvesinäytteitä netistä, ei, kyllä se olen minä joka sen tekee. Mutta hän mielellään haistelee erilaisia tuoksuja ja käyttää hajuvettä joka päivä. Jos hän tietää minun pitävän hänen yllään jostain tietystä tuoksusta, hän saattaa laittaa sitä kysyen "Oliko tää se mistä sä tykkäsit?". Toki hän laittaa vain sellaisia tuoksuja, joista itsekin pitää.

Käytän miestäni sumeilematta hyväkseni. Kun hän ei arvaakaan, käyn suihkuttelemassa tai taputtelemassa häneen tuoksunäytteitäni. Mr. Tuoksuttelijaparan käsi saattaa olla hyvin hyökkäyksen kohteena kun hän istuu koneella. Saatan nopeasti nuuhkaista kättä varmistaakseni, ettei siinä ole jo jotain ja PAM! Tuoksu on istutettu kokeen kohteeseen. Siitä sitten käyn aina välillä haistelemassa millaiseksi tuoksu on kehittynyt... 

kuva

Mr. Tuoksuttelija on metsien mies. Kun on kyse tuoksuista nimittäin. En minä tuota röllipeikoksi menisi sanomaan. Erilaiset metsäiset tuoksut innostavat Mr. Tuoksuttelijaa. Nuoteista mm. santelipuu, seetri ja pihka miellyttävät. Ykkössuosikkeja ovat myös tupakka, kahvi, kookos ja vanilja. Jossain määrin myös mausteet ja sitrukset kiinnostavat. Nahka on hänen mielestään jossain määrin hyvää, siitä esimerkkeinä Lutensin Daim Blond ja Le Labon Patchouli 24 (mahtavia kumpikin, aah), sekä tupakasta Tom Fordin Tobacco Vanille. Viime aikaiset suosikit ovat olleet Bvlgarin Black, Serge Lutensin Chene, Ramon Monegalin Dry Wood ja Marc Jacobsin Bang. Liian vihreistä tuoksuista hän ei välitä, ja kuten sanottua, moneen marketista saatavaan tuoksuun hän on kyllästynyt "ne ovat geneeristä höttöä". Vähän luulen, että miehenkin hajuvesimäärä nousee melkolailla tässä vuosien varrella jos vain tilailen hänellekin näytteitä.

Bvlgari Black ja Marc Jacobs Bang

Minun ylläni Mr. Tuoksuttelija pitää monenlaisista tuoksuista, eikä hän ole vielä kertaakaan sanonut, että haisisin pahalle. Parempi perherauhan kannalta! Heh, no ei vaiskaan. Ei hän toki ihan kaikesta kehuja anna ja innostu... 

Mr. Tuoksuttelija nauttii myös piipputupakoidensa tuoksuista

Dior - Diorissimo vintage

Floris - Lily of the Valley

Laitoin tänään Mr. Tuoksuttelijan viemään minut metsään poimimaan kieloja. Valitettavasti kielojen aika alkoi näemmä olemaan jo hieman ohitse, mutta kyllä minä sieltä vielä kimpun sain. Ja Mr. Tuoksuttelijalta metsätähden. <3

Diorissimo pulloni on mummuni peruja. Hän rakasti kielojen tuoksua ja voin hyvin yhdistää kielojen tuoksun, kauniit valkoiset kukat ja mummuni. Pullo on ilmeisesti jostain 70-80 - lukujen vaihteesta eli ei ihme, että pullossa oleva neste alkaa olemaan jo aika värjäytynyttä. Aluksi haistelin tuoksua vain pullon suusta ja nautiskelin tuoksusta. Loppujen lopuksi uskaltauduin myös suihkauttamaan pullosta tuoksua iholleni nähdäkseni missä kunnossa se on. 

Diorissimon on luonut Edmond Roudnitska ja se on julkaistu vuonna 1956. Vaikka sen päänuotti onkin kielo, on siinä myös mm. bergamottia, ylang ylangia, jasmiinia, santelipuuta ja sivettiäkin. Sen alkunuotit ovat vihreät, mutta vintage Diorissimostani ne ovat jo tuhoutuneet. Diorissimo on todellinen klassikko. Se vain ei enää ole se sama tuoksu, joka se on aikoinaan ollut. Diorissimo on uudelleenformuloitu ja moni sanookin, ettei uutta Diorissimoa kannata enää edes ostaa koska se on niin huono ja pelkkä pihahdus siitä mitä se on ollut. Itse en omista uudistuotantoa olevaa Diorissimoa, joten suoranaista vertailua en voi tehdä. Paperilta olen haistanut sekä edt että edp versiota, enkä pitänyt niitä kovin ihmeellisinä. Tämän uuden Diorissimo eau de parfumen on luonut Francois Demachy, kun taas edt ja extrait de parfum ovat Roudnitskan luomuksia, vaikkakin uudelleenformuloituja. 

Voitteko kuvitella mitään viattomampaa, suloisempaa ja tyttömäisempää kuin kielot ja sen tuoksu? Sen tuoksussa ei ole mitään pahaa, ei viekasta ei synkkää. Se kulkee valkoisessa mekossaan viaton ja kaunis hymy huulillaan, silmät säihkyen ja kaikille hyvää tahtoen. Se huutelee riemastuttavasti "On kevät, luonto on vihreä ja tuoksuu ihanalta, iloitkaamme kiittäen!". 

No, miltä nämä tuoksuni, Diorissimo ja Floriksen Lily of the Valley sitten tuoksuvat? Tekisi mieli vastata, että ihanilta, kauniilta, mutta se ei oikein taida riittää. Diorissimo tuoksuu toki selkeästi kielolle, mutta sen pohja on tummahko ja tasapainoinen. Se on toki viaton, mutta se ei ole pelkkää helinää. Siinä on myös hieman syreeniä mukana. Tyttömäinen, tottakai, mutta sivetti ja santelipuu tuovat siihen voimaa ja pehmeyttä. Floriksenkin alkuperä on vanha. Sen on luonut Floriksen perustaja Juan Floris jo 1847. Floris on perustettu vuonna 1730 ja aloitti toimintansa miesten sheivaustuotteita myyden. Kun laitoin tätä ensimmäisen kerran iholleni, aloin hymyilemään. Kun eräänä päivänä tarvitsin virkistystä, laitoin tätä taas. Floriksen Lily of the Valley on kuin valtava kimppu juuri poimittuja kosteita kieloja tuotaisiin yhtäkkiä lähelleni, sen tuoksu ampaisee aivoihini hurjalla vauhdilla ja täyttää aistini. Alussa on sitruunaa ja on siinä ja siinä onko sitä liikaa vai juuri sopivasti luodakseen mielikuvan tuoreista kieloista. Tämä on mielestäni todella soliflore (eli tuoksuu yhdeltä kukalta). Ja kestää kauan! Eräänä päivänä tämä tuoksui ihollani vielä 15 tunnin kuluttua. 

Nämä ovat minulle onnellisia tuoksuja. 

kuva

Tässä vielä kahden sekunnin pätkä yhdestä innokkaasta tuoksuttelijasta. Ei mennyt kauaa kun toinenkin kissoista tuli paikalle ja kas kummaa, maljakko kaatui ennen kuin ehdin reagoimaan...

Pidätkö sinä kielotuoksuista vai nautitko kieloista ennemmin vain luonnossa tai maljakossa?

Spadaro - Sole Nero, Noche del Fuego ja Doux Amour

kuva

Blogi on ollut hieman hiljainen nyt kesäkuussa, pahoittelen. Tuoksuteltavaa on ollut kyllä, itse asiassa hieman liikaakiin, joten monia tuoksuja on tullut haisteltua pikaisesti, mutta harvempaa useaa kertaa. Tilanne on ainakin hetkeksi rauhoittumaan päin ja yritän keskittyä enemmän jo olemassa oleviin tuoksuihini. Tosin Surrender to Chancen ja The Perfumed Courtin tarjoukset ovat toisinaan hyvin houkuttelevia...

Tällä kertaa kirjoittelen tuoksuista, joita ei monesta paikasta maailmalla vielä saa. Kyseessä on pieni yritys nimeltään Spadaro Luxury Fragrances. Tutustuin Spadaroon jonkin linkin kautta ja ihastuin aivan ensimmäiseksi heidän pulloihinsa. Spadaron omistaja Kim Spadaro on aromaterapeutti ja se näkyy hänen tuoksuissaan: niissä on 13 prosenttia öljyjä. Ihokin on tuoksun jäljiltä selvästi hieman öljyinen ja kiiltelee. Hänen äitinsä rohkaisi lapsiaan kosmeettisiin kokeiluihin oman takapihan tuotteilla ja toisinaan he muokkasivat valmiita kaupan hajuvesiä omilla öljyillään, esimerkiksi patsulilla. Kim korostaakin äitinsä vaikutusta siihen mitä hän tekee nyt. Spadarolla ei ole koulutusta hajuvesien valmistamisesta vaan hän on alkanut valmistaa tuoksuja eteerisiä öljyjä yhdistelemällä. Kokoelman jokaiseen tuoksuun liittyy jokin tarina, muisto joka liittyy johonkin tiettyyn paikkaan. Sole Nero pohjautuu muistoon Sisilian sitruksista, Noche del Fuego muistelee iltaa Espanjassa, jossa Kim osallistui performanssiin, jossa savu peitti taivaan ja rummut löivät saaden sydämen hakkaamaan. Doux Amour taasen kertoo ikimuistoisesta illasta Marrakeshissa. Itseäni kiinnostavat tarinat tuoksujen takana, niitä on mielenkiintoista lueskella ja tuoksua testaillessa voi mietiskellä omia mielikuviaan verrattuna tuoksun tarinaan. Tarinat löytyvät Spadaron kotisivuilta.

Noche del Fuego

Alussa tuoksuu bergamotti, mutta se katoaa melko nopeasti. Parin sekunnin ajan hengittelen eukalyptusta. Tämän jälkeen alku on hieman sekava, mutta tasaantuu kyllä pian. Hyvä niin, koska alku ei oikein miellytä itseäni, bergamotti, puu ja pippuri sekoittuvat niin, että siinä on jotain häiritsevää. Ihollani on tuoksu, josta tulee mieleeni mökkisaunamme siirrettävät lattialankut tai lauteet. Kyseinen sauna on entinen savusauna eli tuoksussa todellakin on savua mukana. Savun voimakkuus katoilee iholtani jolloin tuoksu on ihollani puupurua, toisella kädellä siitä löytyy myös hiven sitrusta. Tämä on todella lähellä ihoa, vieno kuivan puupurun tuoksu. Tässä on bergamottia, patsulia, santelipuuta ja mustapippuria. Omalla tavallaan tämä tuoksuu puhtaalta, vähän samalla tavalla kuin mökkisauna tuoksuu puhtaalta sen ominaishajun vuoksi. Tätä käyttäessä olo onkin vähän kuin olisit saunanpuhdas. Tätä on sanottu voimakkaaksi tuoksuksi, mutta itse en tätä sellaiseksi miellä, varsinkin kun ajattelen millaisia tuoksupommeja jotkin tuoksut ovat.

Sole Nero

Alussa tuntui kuin olisin haistellut eteeristä öljyä, joka on sekoitettu eri sitrushedelmistä. Viileällä ilmalla tämä on minulla hieman sitruksinen puutuoksu ripauksella mausteita ja vaniljaa. Lämpimällä ihollani tästä tulee makea ja silloin mausteet ja erityisesti vanilja nousevat esiin. Minulla on Sole Nerosta tuoksunäytteen lisäksi vartalovoide, jonka tuoksu on makean vaniljainen eivätkä sitrukset korostu siinä laisinkaan. Vartalovoiteen makean huumaava tuoksu ei ollut lainkaan sitä, mitä olisin nuottien perusteella osannut odottaa.

Doux Amour

Santelipuu erottuu voimakkaasti tässäkin. Erona Sole Neroon tässä on makeita kukkia (mm. ylang ylang ja jasmiini) ja enemmän vaniljaa. Solen Neron nuoteissa ei tosin ole vaniljaa mainittuna, mutta se kyllä tuoksuu siinä. Tämä on näistä oma suosikkini. 

kuva

Jokainen kokoelman hajuvesistä on pehmeä eikä yhdessäkään ole pistävyyttä. Lisäksi nämä kestävät iholla hyvin. Näissä on kaikissa santelipuuta, ja sen kyllä haistaa. Santelipuu ei ole näissä edes kovin pienessä sivuosassa. Huomasin muuten, että nämä ovat erilaisia ihollani lämpötilan mukaan. Sole Nero ja Doux Amour ovat lämpimällä melko makeita, kumpikin vaniljaisia, mutta viileämmällä säällä myös itse tuoksut ovat viileämpiä ja santelipuu korostuu. Sole Neroa en meinannut aluksi tunnistaa samaksi tuoksuksi viileällä koska lämpimällä se oli ollut niin makea. Lämpimässä ihmettelin, että missä sen nuoteissa mainitut sitrukset olivat ja oliko pulloon hujahtanut sitten Doux Amouria. Ei, lämpö sen vain teki. Mielenkiintoista, täytyy testata miten Noche del Fuego käyttäytyy eri lämpötiloissa. Sitä on pakko testata saunassa!

Spadaro ei ainakaan vielä virallisesti toimita Suomeen, mutta Kim lähetti minulle näytteet tuoksuistaan ja yllätyksenä vielä Sole Neron vartalovoiteen, kun laitoin hänelle sähköpostia etten ollut onnistunut tilaamaan 10 dollaria maksavaa näytesettiä. Asiakaspalvelu oli siis suoraan sanottuna loistavaa. Kim lupasi laittaa postikulut puoliksi jos innostun tilaamaan jonkin heidän tuoksuistaan. Arvostan aina hyvää asiakaspalvelua ja asiakkaat huomioon ottava yritys on yksinkertaisesti fiksu.

Annick Goutal – Les nuits d´Hadrien

kuva

Annick Goutal suunnitteli vuonna 1981 tuoksun nimeltä Eau d´Hadrien. Hän sai siihen innoituksensa Marguerite Yourcenarin romaanista Memoirs of Hadrien, joka on kirja Rooman keisari Hadrianuksesta. En ole haistanut kyseistä tuoksua, mutta lukemani mukaan se on sitruksisen raikas tuoksu naisille ja miehille. Annick Goutal menehtyi vuonna 1999, mutta hänen työtään ovat jatkaneet Isabelle Doyen sekä Annickin tytär Camille. Vuonna 2003 Hadrianus sai jatkoa kun Camille ja Isabelle loivat tuoksun Les nuits d´Hadrien. Yö seuraa päivää.

Aloitus on runsaan sitruksinen, bergamottinen ja sitruunankuorinen. Sitruksisuus kestää aika pitkään ja tekee minulla hieman tiukkaa. Vihdoin tuoksu alkaa muuttua. Ja se muuttuu aika paljonkin! Terävät sitruunat alkavat jäämään sivuosaan ja pehmeys alkaa valtamaan ihoani. Alussa pitkään melko hapan, kunnes alkaa saamaan lisää lämpöä. Bergamot pysyy koko ajan mukana. Mitä pidempään tuoksu on ihollani, sitä enemmän siitä nautin, koska pehmeys lisääntyy ajan myötä ja tuoksun kaikki ainekset ovat sulassa sovussa keskenään. Tässä onkin mm. sypressiä, basilikaa, kuminaa, santelipuuta, vaniljaa ja patsulia. Goutalin omilla kotisivuilla tämä on luokassa citrus, amber. Tämä ei siis ole vetinen eikä alku myöskään ole terävän kirpeän sitruksinen kuin vaikkapa Guerlainin Mandarine Basilic, joka on minulle liiankin kirpeä ja ottaa suorastaan nenään ja tukkii sen.

Ei tämä minulle yötä tuo mieleen, mutta nyt kun tämä on sitrustuoksusta eräänlainen yöversio, niin onhan tämä selkeästi sitrustuoksujen yö. Päivän kirpakkuus ja heleys on poissa ja maailma on muuttunut rauhallisemmaksi, jopa sitruunat ovat muuttuneet tummemmiksi ja happamemmiksi. Puut ovat tummia varjoja sitruspuutarhassa ja niiden tuoksu antaa tummuutta tuoksuun. Mausteiset yrtit heiluvat vienosti tuulessa. Mitä edemmäs yö etenee sitä rauhallisemmaksi ja maanläheisemmäksi tuoksu muuttuu. Tässä on jotain turvallista. Tämä on unisex-tuoksu, joka sopisi mielestäni todella hyvin miehellekin. Täytyy jonain lämpimänä päivänä kokeilla tämä oman miehen ylle. Pidin tästä nimittäin yllättävänkin paljon.

Annick Goutal valmistaa unisex-tuoksuista omat pullonsa miehille ja naisille. Ylhäällä oleva pullo on naisille tarkoittu, alhaalla oleva kulmikas pullo taasen miehille.  

kuva

Gardenia harhaluuloja

Koska tämän blogin yksi tarkoitus on olla oppimatka, niin jaan tässä nyt kanssanne erään seikan jonka opin eilen. Vaikka saatattekin nauraa tälle. Onneksi nauraminen tekee hyvää jos niin käy!

Lueskelin illalla Janina Drostelin kirjoittamaa Laventeli, kaneli ja ruusupuu -kirjaa. Siitä kirjasta opin, että olin käsittänyt yhden nuotin aivan väärin. Kirjassa luki "Gardenian eli keikarinkukan..." ja siihen kohtaan pysähdyin. Gardenian eli keikarinkukan? Oho! Olin nähnyt Fragranticassa joidenkin hajuvesien kohdalla nuotin "gardenia". Olin ajatellut, että ok, kyse on jonkinlaisesta puutarhasta. Samaan aikaan olin miettinyt, että jaa, minkähänlaisesta puutarhasta oikein on kyse? Mistä voi tietää miltä juuri tämä puutarha tuoksuu? Miksi tuollainen nuotti on tehty? Miksi ei ole vain eroteltu niitä kukkia siihen jne? Niinpä. Pohdintani olivat turhia, koska kyse ei tosiaan ollut mistään erikoisesta puutarhasta vaan ihan yksittäisestä kukasta. Ja kyllä, tiedän että puutarha on englanniksi garden ilman sitä -ia -päätettä. Kunhan vain olin ajatellut. Ajatellut väärin. Mutta ei se ole niin vakavaa! Nyt voin opetella mikä se keikarinkukka oikein on ja miltä sen pitäisi tuoksua: 

Keikarinkukkaa on perinteisesti lisätty teehen aivan kuten jasmiiniakin. Drostel kirjoittaakin kirjassaan, että ainoa tapa vangita sen tuoksu on lisätä keisarinkukan kukkalehtiä teelehtien joukkoon, jolloin tuoksu imeytyy teelehtiin. Nykyisin käytetään luonnollisten ja synteettisten raaka-aineiden sekoituksia. Sen tuoksu on intensiivisen makean huumaava ja silkkinen sekä lähellä jasmiinin tuoksua. Minulla ei tällä hetkellä taida olla muita keikarinkukkaa sisältäviä tuoksuja kuin jo mainitsemani Gardenia passion, mutta minulle on tulossa näytteenä Chanelin Gardenia. Gardenia passion on aika runsas, täyteläinen ja makea tuoksu. Täytyykin ehkä perehtyä kyseiseen näytteeseeni nyt paremmin, uutta oppineena. Tosin näissä kummassakin on sekä sitä jasmiinia että appelsiininkukkaa ja tuberoosaakin, joten voi olla, että keisarinkukan tuoksun oppiminen ja erottaminen näistä tuoksuista voi olla melkoisen hankalaa. Ehkä menen ja ostan aivan ikioman keisarinkukan kotiini! 

Nyt kiinnostaakin kysyä, että onko sinulla ollut jotain hassuja harhaluuloja jossain tuoksuihin liittyvissä asioissa?