Seilataan Tallinnaan- O Hiio Hoi!

Lupasin teille oman sepustuksen tuoksufoorumin Tallinnan reissusta. Matkaan lähdimme Andy Tauer-illan jälkeisenä päivänä kuten edellisessä postissani kerroin. Meille oli varattuna iso asunto, joka oli hyvä asia tuoksujen haistelemista ajatellen. Kovin pienessä asunnossa suihkauttelemisen rajat olisivat voineet tulla hyvin pian vastaan. 

Vietimme suuren osan ajastamme Kaubamajan Löhnatuba-osastolla. Löhnatubassa on niche-merkkejä, joita Suomesta ei löydy yhtäkään. Valikoimissa oli ainakin Amouage, Annick Goutal, Serge Lutens, Esteban, Montale, L'Artisan Parfumeur, Xerjoff ja Creed. Esteban olikin minulle täysin uusi merkki, mutta heiltä jäi erityisesti Tonka-niminen tuoksu mieleen. Voi sitä innostumisen määrää kun sinne pääsin! Oli ihanaa päästä hipelöimään tuoksuja, joista oli vain lukenut internetissä. Huomasin tosin, että ei tuollainen superhaistelu kovin hyödyllistä ole. Yhdestäkään tuoksusta ei jää oikein kunnon mielikuvaa kun haistelee toista toisen perään. Ei auta vaikka kävisi välillä leivoskahvillakin. Oli se silti todella hauskaa! Tosin voi hyvin olla, että jokin niistä tuoksuista olisi voinut olla suurta rakkauttakin jos olisin saanut haistella kodin rauhassa. Alun perin olin kuvitellut, että saamme sieltä paljon erilaisia näytteitä, mutta ei heillä ollut kuin kahdesta tuoksusta näytteet. Kumpikin oli minulle jo ennestään tuttu. 

Jokainen meistä oli tuonut oman aarrelaatikkonsa mukanaan, joten olohuoneen pöytä täyttyi tuoksunäytteistä. Mahtoi siivooja ihmetellä kun asunnossa ei haissutkaan viina vaan iloinen sekoitus hajuvesiä! 

No juu, on siellä muutakin kuin näytteitä ja tuoksuliuskoja :P

En ole eläessäni haistellut noin paljon pienen ajan sisään. Kaikki alkoi jo menomatkalla kun tutkimme laivan tax-free-osaston. Perillä monta tuntia haistelua Kaubamajassa, sitten lisää haistelua asunnolla. Sama jatkui sunnuntaina. Menimme uudelleen Kaubamajaan ja paluumatkalla hytissä keskustelu hajuvesistä jatkui. Juttua riitti valtavasti! Kiitos vielä kerran kaikille matkaseurasta sekä Gogolille ja Aigulle erityiskiitokset vaivannäöstä. Tuoksuliuskat pöytäni kulmalla tuoksuvat edelleen erittäin hyvältä...

Ps. Voisiko joku tuoda ne Tallinnan leivokset minulle tänne syötäväksi? Siellä oli vaikka mitä herkullista myynnissä, oih! 

Melkoinen tuoksuviikonloppu

Huh heijaa, laiskimus täällä huutelee! Kuukausi taas vierähti vaikka eihän sen ihan näin pitänyt mennä. Haisteltu on taas kuitenkin niin vallan kauheasti. Varsinkin eräänä viikonloppuna, josta aion teille nyt kertoa. En ole riittävästi mainostanut täällä Tuoksufoorumia, joka löytyy osoitteesta www.tuoksufoorumi.fi. Ainakin osalle teistä se on jo vanha tuttu, mutta teille jotka ette sinne ole vielä eksyneet, niin tulkaa mukaan! Tuoksuviikonloppu sai siis aikansa kun eräs foorumin jäsen, Gogol, ehdotti porukalle Tallinnan reissua. Tallinnan Kaubamajasta kun löytyy Löhnätuba, jossa on niche-tuoksuja. Matka herätti porukassa innostusta ja se päätettiin järjestää. No tämä meidän Gogol on onkin melkoinen touhutäti ja järjesti vallan erikoisen illan meille perjantaille ennen lauantain Tallinnaan lähtöä. Gogol oli tavannut Roomassa Andy Tauerin ja saanut Andyn innostumaan ajatuksesta tulla tervehtimään suomalaisia tuoksuintoilijoita. Niinpä...

Eräänä perjantaina parisen viikkoa sitten matkustin pienen jännityksen vallassa Helsinkiin. Tiedossa oli ihmisiä, joita en ollut koskaan aiemmin tavannut livenä, kuuluisa parfymööri Andy Tauer, tuoksuja ja seuraavana päivänä lähtö Tallinnaan. Olin katsonut netistä kuvia Andysta ja todennut, että huh, hän vaikuttaa oikein rennolta kaverilta. Ei siis paineita iltapuvusta tai erityisen elegantista käyttäytymisestä, huh heijaa! Ja Andy myös oli oikein mukava ihminen ja hän oli selvästikin läsnä ja keskittyi meidän kanssa seurusteluun. Tässä netistä kaapattu kuva herra Tauerista:

kuva

Andy oli tuonut mukanaan näytepulloja ja pieniä pulloja joitain raaka-aineita. Hän kertoi miten kaikki sai alkunsa ja mikä on muuttunut matkan varrella. Oli mielenkiintoista kuunnella Andyn kertovan esimerkiksi siitä miten hänen pullonsa näyttävät nyt siltä kuin ne näyttävät. Tällä hetkellä Tauerin pullot ovat fazerinsinisiä, mutta aina ei ole ollut niin. Alkujaan pullot olivat kirkkaasta lasista tehtyjä ja melko tavallisen näköisiä Andyn itse suunnittelemilla etiketeillä. Hän oli niistä kuitenkin hyvin ylpeä ja esitteli meille millaisia pulloja hänellä on ollut. Eräänä päivänä kuitenkin eräs markkinointi asioita taitava mies kysyi Andylta, että "missä sun pulloissa lukee Tauer? Mistä ihmiset tietävät, että kenen hajuvesi on nyt kyseessä?". Andy mietti ja vastasi sen "siellä jossain olevan, jossain pohjassa lukee kyllä Tauer". Niin, tunnistettavuus on tärkeää mikäli mielii tuotteillaan hyvää markkina-asemaa. Tämä mies tarjoutui tekemään Tauerille uuden imagon ja niin syntyivät siniset pullot, joissa lukee selkeästi näkyvillä "Tauer". 

kuva

Andy oli kuitenkin kuullut, että pullojen uudistaminen ei tulisi miellyttämään kaikkia. Koska se mitä ihminen näkee, vaikuttaa myös siihen, mitä hän ajattelee tai haistaa, niin että osa ihmisistä saattaisi kuvitella myös tuoksujen muuttuneen pullojen mukana. Näin myös kävi. Eräs nainen, joka oli ostanut Tauerilta monta tuoksupulloa, oli muuttuneen imagon myötä sitä mieltä, että myös hänen suosikkituoksunsa on menty muuttamaan. Kyseessä oli muistaakseni L'Air du Desert Marocain. Andy ei saanut vakuutettua naista siitä, että ainoastaan pullojen ulkonäkö oli muuttunut, ei itse tuoksu. Hän kertoi myös, että häntä oli varoitettu siitä, että näin saattaisi käydä. Hän ei kuitenkaan saanut naista vakuutettua ja niinpä kyseinen nainen lopetti Tauerin tuoksujen tilaamisen. Tämä on kuitenkin todella mielenkiintoista. Oletko sinä itse miettinyt, että kuinka paljon tuoksutalojen imago, mainokset ja pullot vaikuttavat ajatuksiisi ja sitä kautta siihen, että mitä tuoksuista ajattelet? Tähän ajatukseen on iskenyt herra Chandler Burr, joka perusti "Untitled"-projektin yhdessä OpenSkyn kanssa. Hän pullottaa tuoksuja uudelleen 50 millisiin pulloihin, mutta ilman niiden nimiä ja valmistajia. Hän lanseeraa joka kuukausi sata pulloa ja joka kuukauden viimeinen päivä ostajille kerrotaan, että mitä tuoksua pullossa on. Ideana on saada ihmiset aistimaan tuoksut juuri sellaisina kuin ne ovat, ilman mielikuvia luksuksesta tai vaikkapa tyttömäisyydestä tai ylipäätään ilman markkinamiehen valmiiksi pureksittuja ajatuksia. Idea on mielestäni hyvä ja ajatuksia herättävä. Tästä asiasta saisi helposti oman postauksensa, joten jatkaakseni Tauerista lopetan tämän asian käsittelyn tällä erää tähän.

Yksi markkinoinnin kikoista on markkinoida tuoksut joko naisille tai miehille. Moni niche-talo julkaisee tuoksut nykyään täysin unisexinä, ilman sukupuolierottelua. Se on hieno asia, koska näin ihmiset eivät jätä käyttämättä rakastamaansa tuoksua vain sen takia, että se on suunnattu eri sukupuolelle. Andy kertoikin virheekseen, että hänen ensimmäinen tuoksunsa oli suunnattu naisille ja että "pour elle" on tuoksun nimessä mukana. Hänen ensimmäinen tuoksunsa oli siis Le Maroc Pour Elle. Sen jälkeen Tauerin tuoksuja ei ole suunnattu erikseen kummallekaan sukupuolelle. 

Saimme haistella myös mm. tuberosaa, vaniljaa ja tervaa. Oih, terva tuoksui hyvältä ja niin myös frankinsensi. Rakastan tuberosatuoksuja, mutta tämä tuberosa-absoluutti olikin yllätys. Eihän se ollut lainkaan sellainen huumaavanmakea johon olin tottunut! Se olikin sellainen lihaisa tuoksultaan. Toisinaan raaka-aineen tuoksu eroaakin siitä, millaisena ihmiset ovat tottuneet sen hajuvesissä haistamaan. Esimerkiksi vanilja ei ole tuoksultaan se vanilja, jota ihmiset pyytävät kun he haluavat vaniljahajuvettä. Se onkin silloin vanilliinia. (Jos ymmärsin väärin, joku Andya tapaamassa ollut korjatkoon.) Tauerin tuoksuissa on muuten selkeä tunnistettavuus, ne tunnistaa saman talon tuoksuiksi. Onkin puhuttu "tauerinadesta". 

Illasta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä postaus lienee jo tarpeeksi pitkä. Taidanpa kirjoittaa Tallinnan reissusta vallan oman postauksensa! Kiitos illasta Andy, hali hali! 

Tuoksutreffit

Mistäs on hyvät tuoksutreffit tehty? Hyvästä seurasta, runsaasta määrästä kivoja eri tuoksuja ja tällä kertaa myös auringosta! Olin tuoksufoorumilta tutun Sumukorennon kanssa eilen tuoksutreffeillä. Koska ilma oli aurinkoinen, parkkeerasimme nurmikolle haistelemaan toistemme hajuvesiä, joita olimme ottaneet mukaan. Mukana oli niin näytteitä kuin koko pulloja. Tuoksutreffien tarkoituksena on siis viettää aikaa ihanien samanhenkisten ihmisten kanssa ja päästä haistelemaan tuoksuja oman kokoelmansa ulkopuolelta ja vaihtamaan niistä ajatuksia. 

Kuvan äkkäsin ottaa vasta kun teimme jo lähtöä

Mitäs parin tunnin istumiselta sitten jäi käteen? No, palanut olkapää ja monta tuoksua käsivarsilla. Polvetkin saivat oman osansa. Ja uusi tuoksurakkaus!

Parfums de Marlyn Godolphin ja Ispazon olivat miellyttäviä tuttavuuksia, voisin kuvitella, että Mr. Tuoksuttelija pitäisi Ispazonista vaikka se ei ollutkaan minulle tehty. Oli nimittäin sen tyylinen metsäinen tuoksu. Robert Piguetin Bandit hävisi iholtani kuin tuhka tuuleen, samoin E.Coudrayn Ambre Vanille. Feminite du Bois ei sopinut iholleni. Toisaalta päivän ongelmana oli se, että aurinko paistoi täydeltä terältä ja poltti tuoksut. Jos Godolphin oli mielestäni jokseenkin miellyttävä, en mene luottamaan täysin nyt mielipiteeseeni. Testasin vain pieniä määriä, joita aurinkoinen iho vääristi ja niitä oli montaa kerralla. 

Mutta rakkaudestani olen varma. Koko loppupäivän huomasin huokaavani monta kertaa kuinka hyvältä tuoksun. Se leijaili nenääni olkapäältäni, eikä sitä voinut sekoittaa mihinkään muuhun. Guerlain Spiriteuse Double Vanille vei sydämeni. Ihanan herkullinen ja savuinen vanilja. Paksu ja täyteläinen muttei ällöttävän makea. Kun rakkaus tulee niin sen kyllä huomaa! Ihollani oli vielä tänäänkin ripaus vaniljaa jäljellä. 

kuva

Kiitos Sumukorennolle hyvästä seurasta ja uudesta tuoksurakkaudesta! 

Guerlain Mahora

Pullostani puuttuu korkki :/

Pikainen postaus tuoksusta, jota käytän kun ulkona on lämmintä, aurinko paistaa ja haluan korostaa kuuman kesäpäivän tuntua itselleni. Tämä ei ole Suomen kesä pullossa vaan paljon trooppisempi kesä. Teen harvoin sokko-ostoksia, mutta tämä oli yksi niistä. Guerlain on luotettava talo, jolla on paljon hyviä klassikkoja, mutta tämä on tuoksu joka jakaa mielipiteet. Mahora julkaistiin vuonna 2000 ja se oli vain hetken myynnissä. Guerlain julkaisi tästä myöhemmin uuden version Mayotten, jota myydään vain harvoissa paikoissa. Sitä en ole haistanut.

kuva

Ostin tämä, koska ajattelin tämän olevan lämmin ja runsas. Pullo ja nesteen väri lupailivat sellaista. Sitä myös sain. Tämä antaa tunnun auringon lämmittämästä ruskeasta ihosta ja hunajaisen makeista kukista ympärillä. Tässä tuoksuu mm. tuberoosa, ylang ylang, vanilja, santelipuu ja jasmiini, jotka sekoittuvat keskenään makeanrunsaaksi tuoksuksi. Tämä ei ole kuitenkaan ällömakea, vaan makea juovuttavalla tavalla. Mahora on raskas tuoksu, jonka kanssa ei pidä lutrata. Pieni määrä riittää. Mahora ei tosiaan ole se kevyt ja raikas, viilentävä kesätuoksu vaan tuoksu, joka tekee olosi kuumemmaksi. Täytyykin ensi talvena kokeilla onnistuuko tämä lämmittämään myös silloin vai tuntuuko se vain liian kaukaiselta kylmällä iholla ja talven sinisessä valossa. Vaikka Mahora ei olekaan tuoksu, jota haistelisin käsivarreltani jatkuvasti ihaillen niin siinä vain on jotain, jonka vuoksi sitä on saatava kuitenkin. Se taitaa salakavalasti päihdyttää minut.

Ramón Monegal Osa 1

Ramón Monegal on kotimaassaan Espanjassa hyvin tunnettu parfymisti. Hänellä on alasta jo 35 vuoden kokemus ja hän omisti Myrurgian, Espanjan suurimman hajuvesitalon ennen kuin myi sen vuonna 2000. Yhdeksän vuoden kuluttua hän päätti perustaa oman brändin koska oli kyllästynyt kaupallisiin hajuvesiin. Monegalilla on valikoimissaan 14 eri tuoksua ja heidän sanotaan käyttävän laadukkaita raaka-aineita. Voisin kuvitella, että herralla on ainakin pohjakassa ollut kunnossa.

Monegalin pullot ovat hienon näköisiä. He kutsuvat niitä nimellä "inkwell" eli mustepullo, koska jokaisella tuoksulla voi kirjoittaa oman historiansa. Kirjoittelen näistä tuoksuista pikku hiljaa, tällä erää esittelen näistä kolme.

Mon Cuir

Tämä on nahkatuoksu, kyllä, mutta ei pelkkää nahkaa. Tässä nahka on enemmänkin pohjalla, jonka päällä on muita nuotteja. Nahan lisäksi tässä on appelsiininkukkaa, labdanumia, muskottia, patsulia ja myskiä. Pohjalla oleva myski on todella hyvä. Menee aikaa ennen kuin se tulee esiin, mutta se leijailee ympärilläni todella houkuttelevana. Tämä tuoksu ei ole parhaimmillaan läheltä ihoa nuuhkittuna vaan tämän projektio on se josta nautin. Ensimmäiset tunnit ovat tosin minulle hieman hankalia lievän muovisuuden takia, mutta isäni iholla tämä oli jo alussa hyvä. Istui hänen iholleen hienosti. Tälle tuoksulle kannattaa antaa aikaa ja haistella useampaan kertaan. Minulle Mon Cuir ei kuitenkaan ole tuoksu, josta sanoisin kun joku käskisi haistaa, että ”juu, selvä juttu, nahkaahan tämä”.

Edit. 19.7. Tänään Mr. Tuoksuttelija laittoi tätä iholleen. Luulin, että se olin minä joka tuoksui todella hyvältä, minullakin oli uutta hajuvettä ihollani nimittäin. Hah, enhän se minä ollut vaan Mr. Tuoksuttelija! Hänen ihollaan tässä ei ollut mitään muovista, vaan muutaman tunnin kuluttua tämä oli aivan ihanan myskinen ja se tuoksu syleili koko miestä! Vaikka myskinen tämä oli minunkin ihollani, siinä oli kuitenkin jotain muovista, jotain mikä ei ihan istunut. Eri iholla tämä oli napakymppi. Tätä ehdottomasti toistekin miehen iholle, nam.

Entre Naranjos

Alku tuoksuu appelsiininkuorilta, tuoreilta ja makeahkon kirpeiltä. Menee hetki ja appelsiininkuorien ja -mehun tuoksu voimistuu ollen kuitenkin melko luonnollinen. Pohja on pehmeän puinen ripauksella appelsiinia ja sen kukkaa. Todella miellyttävä ja rauhallinen.  

White musk

Tämä myski ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin. Minulle myskituoksu on yleensä ollut yhtä kuin Musk by Alyssa Ashley tai Body Shopin White musk. Odotin siis pehmeää ja rauhallista ihotuoksua, joka olisi ihollani kuin pehmeää samettia ja hieman puuteriakin. (Kyllä tämä sellaiseksikin tulee, mutta vasta monen, monen tunnin jälkeen.) Tämä taasen on yllättävän vetinen. Alussa on ripaus gardeniaa ja ruusua, hieman vaniljaa. Pohjalla puuta ja valkoinen myski. Tästä voisivat pitää vesituoksujen ystävät ja he, jotka kaipaavat puhdasta tuoksua itselleen. Minulle tästä tulee mieleen L´eau par Kenzo. Tämä ei valitettavasti ollut se minun juttuni, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tämäntyyppisten tuoksujen ystävät tästä sanoisivat.

kuva

Ramón Monegalin tuoksujen kesto iholla on mielettömän hyvä, ne tuoksuvat iholla vielä 15 tunnin kuluttuakin. Esimerkiksi White muskin sain pestä seuraavana päivänä pois, jotta pystyin laittamaan uutta tuoksua. Siinä on asia, jota minä arvostan.

Mr. Tuoksuttelijan esittely

Mr. Tuoksuttelija on jo muutaman kerran vilahtanutkin täällä blogissa, joten täytyyhän minun esitellä hänet. Hän on komeampi puoliskoni, joka pitää myös tuoksuista. Hänen nenänsä (tai no, tuoksuaivot) on erottelukykyisempi kuin minun. Joskus saatan kysyä häneltä, että "Tässä pitäisi olla piip (jokin nuotti), mutta en minä sitä vain haista" ja tyrkytän kättäni haisteltavaksi. Vastaus saattaa olla, että "Kyllä siinä mun mielestä ihan selkeästi tuoksuu piip". Toisinaan olen hieman kateellinen, mutta luotan oman nenäni kasvukykyyn. Tai toivon kyllä, ettei nenäni tästä enää kasvaisi, mutta jos se vaikka kehittyisi (niin kuin on jo tehnytkin, jes!). Yllätyn myös välillä hänen kommenteistaan kun hän kokeilee jotain tuoksua, jota olen antanut hänelle haisteltavaksi. Hän nimittäin sanoo niistä jotain muutakin kuin "ihan ookoo" tai "nojaa, eipä oo ihmeellinen", ellei ole kyse perus miesten tuoksuista. Niistä Mr. Tuoksuttelija ei innostu, niissä ei ole mitään ihmeellistä eikä erikoista vaan niistä tulee vain tunne "plaa". Hän kiinnittää huomiota myös tuoksun kestoon.

Ei hän toki tähän touhuun niin pimahtanut ole kuin minä. Häntä en yllätä tilailemasta hajuvesinäytteitä netistä, ei, kyllä se olen minä joka sen tekee. Mutta hän mielellään haistelee erilaisia tuoksuja ja käyttää hajuvettä joka päivä. Jos hän tietää minun pitävän hänen yllään jostain tietystä tuoksusta, hän saattaa laittaa sitä kysyen "Oliko tää se mistä sä tykkäsit?". Toki hän laittaa vain sellaisia tuoksuja, joista itsekin pitää.

Käytän miestäni sumeilematta hyväkseni. Kun hän ei arvaakaan, käyn suihkuttelemassa tai taputtelemassa häneen tuoksunäytteitäni. Mr. Tuoksuttelijaparan käsi saattaa olla hyvin hyökkäyksen kohteena kun hän istuu koneella. Saatan nopeasti nuuhkaista kättä varmistaakseni, ettei siinä ole jo jotain ja PAM! Tuoksu on istutettu kokeen kohteeseen. Siitä sitten käyn aina välillä haistelemassa millaiseksi tuoksu on kehittynyt... 

kuva

Mr. Tuoksuttelija on metsien mies. Kun on kyse tuoksuista nimittäin. En minä tuota röllipeikoksi menisi sanomaan. Erilaiset metsäiset tuoksut innostavat Mr. Tuoksuttelijaa. Nuoteista mm. santelipuu, seetri ja pihka miellyttävät. Ykkössuosikkeja ovat myös tupakka, kahvi, kookos ja vanilja. Jossain määrin myös mausteet ja sitrukset kiinnostavat. Nahka on hänen mielestään jossain määrin hyvää, siitä esimerkkeinä Lutensin Daim Blond ja Le Labon Patchouli 24 (mahtavia kumpikin, aah), sekä tupakasta Tom Fordin Tobacco Vanille. Viime aikaiset suosikit ovat olleet Bvlgarin Black, Serge Lutensin Chene, Ramon Monegalin Dry Wood ja Marc Jacobsin Bang. Liian vihreistä tuoksuista hän ei välitä, ja kuten sanottua, moneen marketista saatavaan tuoksuun hän on kyllästynyt "ne ovat geneeristä höttöä". Vähän luulen, että miehenkin hajuvesimäärä nousee melkolailla tässä vuosien varrella jos vain tilailen hänellekin näytteitä.

Bvlgari Black ja Marc Jacobs Bang

Minun ylläni Mr. Tuoksuttelija pitää monenlaisista tuoksuista, eikä hän ole vielä kertaakaan sanonut, että haisisin pahalle. Parempi perherauhan kannalta! Heh, no ei vaiskaan. Ei hän toki ihan kaikesta kehuja anna ja innostu... 

Mr. Tuoksuttelija nauttii myös piipputupakoidensa tuoksuista

Dior - Diorissimo vintage

Floris - Lily of the Valley

Laitoin tänään Mr. Tuoksuttelijan viemään minut metsään poimimaan kieloja. Valitettavasti kielojen aika alkoi näemmä olemaan jo hieman ohitse, mutta kyllä minä sieltä vielä kimpun sain. Ja Mr. Tuoksuttelijalta metsätähden. <3

Diorissimo pulloni on mummuni peruja. Hän rakasti kielojen tuoksua ja voin hyvin yhdistää kielojen tuoksun, kauniit valkoiset kukat ja mummuni. Pullo on ilmeisesti jostain 70-80 - lukujen vaihteesta eli ei ihme, että pullossa oleva neste alkaa olemaan jo aika värjäytynyttä. Aluksi haistelin tuoksua vain pullon suusta ja nautiskelin tuoksusta. Loppujen lopuksi uskaltauduin myös suihkauttamaan pullosta tuoksua iholleni nähdäkseni missä kunnossa se on. 

Diorissimon on luonut Edmond Roudnitska ja se on julkaistu vuonna 1956. Vaikka sen päänuotti onkin kielo, on siinä myös mm. bergamottia, ylang ylangia, jasmiinia, santelipuuta ja sivettiäkin. Sen alkunuotit ovat vihreät, mutta vintage Diorissimostani ne ovat jo tuhoutuneet. Diorissimo on todellinen klassikko. Se vain ei enää ole se sama tuoksu, joka se on aikoinaan ollut. Diorissimo on uudelleenformuloitu ja moni sanookin, ettei uutta Diorissimoa kannata enää edes ostaa koska se on niin huono ja pelkkä pihahdus siitä mitä se on ollut. Itse en omista uudistuotantoa olevaa Diorissimoa, joten suoranaista vertailua en voi tehdä. Paperilta olen haistanut sekä edt että edp versiota, enkä pitänyt niitä kovin ihmeellisinä. Tämän uuden Diorissimo eau de parfumen on luonut Francois Demachy, kun taas edt ja extrait de parfum ovat Roudnitskan luomuksia, vaikkakin uudelleenformuloituja. 

Voitteko kuvitella mitään viattomampaa, suloisempaa ja tyttömäisempää kuin kielot ja sen tuoksu? Sen tuoksussa ei ole mitään pahaa, ei viekasta ei synkkää. Se kulkee valkoisessa mekossaan viaton ja kaunis hymy huulillaan, silmät säihkyen ja kaikille hyvää tahtoen. Se huutelee riemastuttavasti "On kevät, luonto on vihreä ja tuoksuu ihanalta, iloitkaamme kiittäen!". 

No, miltä nämä tuoksuni, Diorissimo ja Floriksen Lily of the Valley sitten tuoksuvat? Tekisi mieli vastata, että ihanilta, kauniilta, mutta se ei oikein taida riittää. Diorissimo tuoksuu toki selkeästi kielolle, mutta sen pohja on tummahko ja tasapainoinen. Se on toki viaton, mutta se ei ole pelkkää helinää. Siinä on myös hieman syreeniä mukana. Tyttömäinen, tottakai, mutta sivetti ja santelipuu tuovat siihen voimaa ja pehmeyttä. Floriksenkin alkuperä on vanha. Sen on luonut Floriksen perustaja Juan Floris jo 1847. Floris on perustettu vuonna 1730 ja aloitti toimintansa miesten sheivaustuotteita myyden. Kun laitoin tätä ensimmäisen kerran iholleni, aloin hymyilemään. Kun eräänä päivänä tarvitsin virkistystä, laitoin tätä taas. Floriksen Lily of the Valley on kuin valtava kimppu juuri poimittuja kosteita kieloja tuotaisiin yhtäkkiä lähelleni, sen tuoksu ampaisee aivoihini hurjalla vauhdilla ja täyttää aistini. Alussa on sitruunaa ja on siinä ja siinä onko sitä liikaa vai juuri sopivasti luodakseen mielikuvan tuoreista kieloista. Tämä on mielestäni todella soliflore (eli tuoksuu yhdeltä kukalta). Ja kestää kauan! Eräänä päivänä tämä tuoksui ihollani vielä 15 tunnin kuluttua. 

Nämä ovat minulle onnellisia tuoksuja. 

kuva

Tässä vielä kahden sekunnin pätkä yhdestä innokkaasta tuoksuttelijasta. Ei mennyt kauaa kun toinenkin kissoista tuli paikalle ja kas kummaa, maljakko kaatui ennen kuin ehdin reagoimaan...

Pidätkö sinä kielotuoksuista vai nautitko kieloista ennemmin vain luonnossa tai maljakossa?

Spadaro - Sole Nero, Noche del Fuego ja Doux Amour

kuva

Blogi on ollut hieman hiljainen nyt kesäkuussa, pahoittelen. Tuoksuteltavaa on ollut kyllä, itse asiassa hieman liikaakiin, joten monia tuoksuja on tullut haisteltua pikaisesti, mutta harvempaa useaa kertaa. Tilanne on ainakin hetkeksi rauhoittumaan päin ja yritän keskittyä enemmän jo olemassa oleviin tuoksuihini. Tosin Surrender to Chancen ja The Perfumed Courtin tarjoukset ovat toisinaan hyvin houkuttelevia...

Tällä kertaa kirjoittelen tuoksuista, joita ei monesta paikasta maailmalla vielä saa. Kyseessä on pieni yritys nimeltään Spadaro Luxury Fragrances. Tutustuin Spadaroon jonkin linkin kautta ja ihastuin aivan ensimmäiseksi heidän pulloihinsa. Spadaron omistaja Kim Spadaro on aromaterapeutti ja se näkyy hänen tuoksuissaan: niissä on 13 prosenttia öljyjä. Ihokin on tuoksun jäljiltä selvästi hieman öljyinen ja kiiltelee. Hänen äitinsä rohkaisi lapsiaan kosmeettisiin kokeiluihin oman takapihan tuotteilla ja toisinaan he muokkasivat valmiita kaupan hajuvesiä omilla öljyillään, esimerkiksi patsulilla. Kim korostaakin äitinsä vaikutusta siihen mitä hän tekee nyt. Spadarolla ei ole koulutusta hajuvesien valmistamisesta vaan hän on alkanut valmistaa tuoksuja eteerisiä öljyjä yhdistelemällä. Kokoelman jokaiseen tuoksuun liittyy jokin tarina, muisto joka liittyy johonkin tiettyyn paikkaan. Sole Nero pohjautuu muistoon Sisilian sitruksista, Noche del Fuego muistelee iltaa Espanjassa, jossa Kim osallistui performanssiin, jossa savu peitti taivaan ja rummut löivät saaden sydämen hakkaamaan. Doux Amour taasen kertoo ikimuistoisesta illasta Marrakeshissa. Itseäni kiinnostavat tarinat tuoksujen takana, niitä on mielenkiintoista lueskella ja tuoksua testaillessa voi mietiskellä omia mielikuviaan verrattuna tuoksun tarinaan. Tarinat löytyvät Spadaron kotisivuilta.

Noche del Fuego

Alussa tuoksuu bergamotti, mutta se katoaa melko nopeasti. Parin sekunnin ajan hengittelen eukalyptusta. Tämän jälkeen alku on hieman sekava, mutta tasaantuu kyllä pian. Hyvä niin, koska alku ei oikein miellytä itseäni, bergamotti, puu ja pippuri sekoittuvat niin, että siinä on jotain häiritsevää. Ihollani on tuoksu, josta tulee mieleeni mökkisaunamme siirrettävät lattialankut tai lauteet. Kyseinen sauna on entinen savusauna eli tuoksussa todellakin on savua mukana. Savun voimakkuus katoilee iholtani jolloin tuoksu on ihollani puupurua, toisella kädellä siitä löytyy myös hiven sitrusta. Tämä on todella lähellä ihoa, vieno kuivan puupurun tuoksu. Tässä on bergamottia, patsulia, santelipuuta ja mustapippuria. Omalla tavallaan tämä tuoksuu puhtaalta, vähän samalla tavalla kuin mökkisauna tuoksuu puhtaalta sen ominaishajun vuoksi. Tätä käyttäessä olo onkin vähän kuin olisit saunanpuhdas. Tätä on sanottu voimakkaaksi tuoksuksi, mutta itse en tätä sellaiseksi miellä, varsinkin kun ajattelen millaisia tuoksupommeja jotkin tuoksut ovat.

Sole Nero

Alussa tuntui kuin olisin haistellut eteeristä öljyä, joka on sekoitettu eri sitrushedelmistä. Viileällä ilmalla tämä on minulla hieman sitruksinen puutuoksu ripauksella mausteita ja vaniljaa. Lämpimällä ihollani tästä tulee makea ja silloin mausteet ja erityisesti vanilja nousevat esiin. Minulla on Sole Nerosta tuoksunäytteen lisäksi vartalovoide, jonka tuoksu on makean vaniljainen eivätkä sitrukset korostu siinä laisinkaan. Vartalovoiteen makean huumaava tuoksu ei ollut lainkaan sitä, mitä olisin nuottien perusteella osannut odottaa.

Doux Amour

Santelipuu erottuu voimakkaasti tässäkin. Erona Sole Neroon tässä on makeita kukkia (mm. ylang ylang ja jasmiini) ja enemmän vaniljaa. Solen Neron nuoteissa ei tosin ole vaniljaa mainittuna, mutta se kyllä tuoksuu siinä. Tämä on näistä oma suosikkini. 

kuva

Jokainen kokoelman hajuvesistä on pehmeä eikä yhdessäkään ole pistävyyttä. Lisäksi nämä kestävät iholla hyvin. Näissä on kaikissa santelipuuta, ja sen kyllä haistaa. Santelipuu ei ole näissä edes kovin pienessä sivuosassa. Huomasin muuten, että nämä ovat erilaisia ihollani lämpötilan mukaan. Sole Nero ja Doux Amour ovat lämpimällä melko makeita, kumpikin vaniljaisia, mutta viileämmällä säällä myös itse tuoksut ovat viileämpiä ja santelipuu korostuu. Sole Neroa en meinannut aluksi tunnistaa samaksi tuoksuksi viileällä koska lämpimällä se oli ollut niin makea. Lämpimässä ihmettelin, että missä sen nuoteissa mainitut sitrukset olivat ja oliko pulloon hujahtanut sitten Doux Amouria. Ei, lämpö sen vain teki. Mielenkiintoista, täytyy testata miten Noche del Fuego käyttäytyy eri lämpötiloissa. Sitä on pakko testata saunassa!

Spadaro ei ainakaan vielä virallisesti toimita Suomeen, mutta Kim lähetti minulle näytteet tuoksuistaan ja yllätyksenä vielä Sole Neron vartalovoiteen, kun laitoin hänelle sähköpostia etten ollut onnistunut tilaamaan 10 dollaria maksavaa näytesettiä. Asiakaspalvelu oli siis suoraan sanottuna loistavaa. Kim lupasi laittaa postikulut puoliksi jos innostun tilaamaan jonkin heidän tuoksuistaan. Arvostan aina hyvää asiakaspalvelua ja asiakkaat huomioon ottava yritys on yksinkertaisesti fiksu.

Annick Goutal – Les nuits d´Hadrien

kuva

Annick Goutal suunnitteli vuonna 1981 tuoksun nimeltä Eau d´Hadrien. Hän sai siihen innoituksensa Marguerite Yourcenarin romaanista Memoirs of Hadrien, joka on kirja Rooman keisari Hadrianuksesta. En ole haistanut kyseistä tuoksua, mutta lukemani mukaan se on sitruksisen raikas tuoksu naisille ja miehille. Annick Goutal menehtyi vuonna 1999, mutta hänen työtään ovat jatkaneet Isabelle Doyen sekä Annickin tytär Camille. Vuonna 2003 Hadrianus sai jatkoa kun Camille ja Isabelle loivat tuoksun Les nuits d´Hadrien. Yö seuraa päivää.

Aloitus on runsaan sitruksinen, bergamottinen ja sitruunankuorinen. Sitruksisuus kestää aika pitkään ja tekee minulla hieman tiukkaa. Vihdoin tuoksu alkaa muuttua. Ja se muuttuu aika paljonkin! Terävät sitruunat alkavat jäämään sivuosaan ja pehmeys alkaa valtamaan ihoani. Alussa pitkään melko hapan, kunnes alkaa saamaan lisää lämpöä. Bergamot pysyy koko ajan mukana. Mitä pidempään tuoksu on ihollani, sitä enemmän siitä nautin, koska pehmeys lisääntyy ajan myötä ja tuoksun kaikki ainekset ovat sulassa sovussa keskenään. Tässä onkin mm. sypressiä, basilikaa, kuminaa, santelipuuta, vaniljaa ja patsulia. Goutalin omilla kotisivuilla tämä on luokassa citrus, amber. Tämä ei siis ole vetinen eikä alku myöskään ole terävän kirpeän sitruksinen kuin vaikkapa Guerlainin Mandarine Basilic, joka on minulle liiankin kirpeä ja ottaa suorastaan nenään ja tukkii sen.

Ei tämä minulle yötä tuo mieleen, mutta nyt kun tämä on sitrustuoksusta eräänlainen yöversio, niin onhan tämä selkeästi sitrustuoksujen yö. Päivän kirpakkuus ja heleys on poissa ja maailma on muuttunut rauhallisemmaksi, jopa sitruunat ovat muuttuneet tummemmiksi ja happamemmiksi. Puut ovat tummia varjoja sitruspuutarhassa ja niiden tuoksu antaa tummuutta tuoksuun. Mausteiset yrtit heiluvat vienosti tuulessa. Mitä edemmäs yö etenee sitä rauhallisemmaksi ja maanläheisemmäksi tuoksu muuttuu. Tässä on jotain turvallista. Tämä on unisex-tuoksu, joka sopisi mielestäni todella hyvin miehellekin. Täytyy jonain lämpimänä päivänä kokeilla tämä oman miehen ylle. Pidin tästä nimittäin yllättävänkin paljon.

Annick Goutal valmistaa unisex-tuoksuista omat pullonsa miehille ja naisille. Ylhäällä oleva pullo on naisille tarkoittu, alhaalla oleva kulmikas pullo taasen miehille.  

kuva

Gardenia harhaluuloja

Koska tämän blogin yksi tarkoitus on olla oppimatka, niin jaan tässä nyt kanssanne erään seikan jonka opin eilen. Vaikka saatattekin nauraa tälle. Onneksi nauraminen tekee hyvää jos niin käy!

Lueskelin illalla Janina Drostelin kirjoittamaa Laventeli, kaneli ja ruusupuu -kirjaa. Siitä kirjasta opin, että olin käsittänyt yhden nuotin aivan väärin. Kirjassa luki "Gardenian eli keikarinkukan..." ja siihen kohtaan pysähdyin. Gardenian eli keikarinkukan? Oho! Olin nähnyt Fragranticassa joidenkin hajuvesien kohdalla nuotin "gardenia". Olin ajatellut, että ok, kyse on jonkinlaisesta puutarhasta. Samaan aikaan olin miettinyt, että jaa, minkähänlaisesta puutarhasta oikein on kyse? Mistä voi tietää miltä juuri tämä puutarha tuoksuu? Miksi tuollainen nuotti on tehty? Miksi ei ole vain eroteltu niitä kukkia siihen jne? Niinpä. Pohdintani olivat turhia, koska kyse ei tosiaan ollut mistään erikoisesta puutarhasta vaan ihan yksittäisestä kukasta. Ja kyllä, tiedän että puutarha on englanniksi garden ilman sitä -ia -päätettä. Kunhan vain olin ajatellut. Ajatellut väärin. Mutta ei se ole niin vakavaa! Nyt voin opetella mikä se keikarinkukka oikein on ja miltä sen pitäisi tuoksua: 

Keikarinkukkaa on perinteisesti lisätty teehen aivan kuten jasmiiniakin. Drostel kirjoittaakin kirjassaan, että ainoa tapa vangita sen tuoksu on lisätä keisarinkukan kukkalehtiä teelehtien joukkoon, jolloin tuoksu imeytyy teelehtiin. Nykyisin käytetään luonnollisten ja synteettisten raaka-aineiden sekoituksia. Sen tuoksu on intensiivisen makean huumaava ja silkkinen sekä lähellä jasmiinin tuoksua. Minulla ei tällä hetkellä taida olla muita keikarinkukkaa sisältäviä tuoksuja kuin jo mainitsemani Gardenia passion, mutta minulle on tulossa näytteenä Chanelin Gardenia. Gardenia passion on aika runsas, täyteläinen ja makea tuoksu. Täytyykin ehkä perehtyä kyseiseen näytteeseeni nyt paremmin, uutta oppineena. Tosin näissä kummassakin on sekä sitä jasmiinia että appelsiininkukkaa ja tuberoosaakin, joten voi olla, että keisarinkukan tuoksun oppiminen ja erottaminen näistä tuoksuista voi olla melkoisen hankalaa. Ehkä menen ja ostan aivan ikioman keisarinkukan kotiini! 

Nyt kiinnostaakin kysyä, että onko sinulla ollut jotain hassuja harhaluuloja jossain tuoksuihin liittyvissä asioissa? 

Mimosaa siellä, mimosaa täällä ja puuteria nenän päällä...

Mimosatarinointi jatkuu. Oikeaa mimosaa en ole ikinä haistanut, vaikka Italiassa ollessani muistan ihailleeni niiden jo aikaisin (muistaakseni maaliskuussa) alkaneita kukintoja. Italiassahan mimosa on perinteinen naistenpäivän kukka! Tässä tulee nyt ajatuksiani Annick Goutalin, Caronin, Czech &  Speaken,  L´Artisanin ja Parfums de Nicolain tuoksuista. 

Czech & Speake - Mimosa

Todella saippuainen. Tämä tuoksu on minulle se, mikä mielessäni kuvaa kaikkia perinteisiä palasaippuoita. Tiedäthän, sellaiset paperiin käärityt, usein ruusun kuvilla koristellut saippuat. Eihän tämä pahalle tuoksu, mutta koska en välitä muutenkaan sellaisten vanhanaikaisten saippuoiden tuoksusta, en välitä itselläni tästäkään. Tuntien kuluessa saippuaisuus vähitellen väistyy ja antaa hieman tilaa raikkaammalle tuulahdukselle, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että tuoksua tuskin on lainkaan enää ihollani. 

L´Artisan - Mimosa Pour Moi

Tämä tuoksuu ihollani palaneelta. Tämä palanut tuoksu on jostain minulle tuttu, mutten saa mistään päähäni, että mistä. Kokeilin tätä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, jolloin tuoksuun sekoittuivat myös auringolta tuoksuva iho ja maanteillä leijaileva hiekka ja pöly, jotka lisäsivät palaneen tuntua. Tätä olikin testattava uudelleen. Toisena päivänä tämä olikin ihollani jo raikkaampi eikä lainkaan niin palanut mitä ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa tuoksu on yllättävänkin aurinkoinen!

Caron - Farnesiana

Tämä on samantyyppinen Mallen Une Fleur de Cassien kanssa, tämä tosin on lanseerattu jo vuonna 1947 (Malle v. 2000). Tässä tosin korostuu mimosa enemmän ja tästä puuttuvat animalistiset vihjailut. Testaamani tuoksu oli parfyymiversio, joten kestoa piisasi. Tuoksun vahvuudesta ja puuterisuudesta kertoo se, että tuoksun leijaillessa välillä nenääni en voinut olla ajattelematta, että siivotkaa joku jo ne puuterit pois leijailemasta. Aitoa irtopuuteria siis, pöllähteli nenille aina välillä!

Caronin tuoksu-uurnia, joista asiakkaalle pullotetaan haluttu määrä tuoksua.

Parfums de Nicolai - Mimosaique

Oh, alkaapa tämä iloisesti ja raikkaasti. Kuin sateen jälkeen kukat aukeisivat nupustaan juuri sinulle ja haistaisit niiden raikkaan pehmeän tuoksun. Tämä mimosa ei todellakaan ole niin puuterinen kuin aiemmat, vaikka toki mimosan puuterisuus tulee tässäkin esille, mutta se ei ole pääosassa. Tässä on hyvin kevyttä makeutta, joka tulee ilmeisesti tuoksussa olevasta jasmiinista. Nenääni leijaileva kevyt makeus tuoksuu mielestäni todella hyvältä. Kuin kävelisit ulkona auringonpaisteessa lämpimänä alkukesän päivänä ja jostain leijailisi ihana juuri kukkimaan alkaneiden kukkien tuoksu, josta ei voi kuin nauttia. Kävelymatka kuitenkin jatkuu, koska tämä tuoksu ei kestä ihollani kauaa ja jäljelle jää vain häivähdys mimosan makeahkoa puuteria.  

Mimosaique on valitettavasti lopetettu tuoksu, mutta halutessaan tätä saa Surrender to Chance-verkkokaupasta dekanttina.

Annick Goutal – Le Mimosa

Jos raikasta mimosaa kaipaat niin se on tässä! Goutalin Le Mimosa on viime vuonna julkaistu tuoksu, joka ei ilmeisesti ole jäämässä vakivalikoimaan, mutta sitä löytyy vielä hyvin myynnistä. Pullo on  lapsellisen viehättävä kaikkine ihanine pilkkuineen. Mukana on paljon Goutalin Petite Cherie:stä tuttua persikkaa ja tämä on itseasiassa muutenkin samalla tavalla vetinen kuin Petite Cherie. Kummassakin on myös myskiä pohjalla. Alussa haistan hetkisen ajan jopa jotain hieman kirpeää, niin kuin jotain marjaa juuri rutistettaisiin mimosan sekaan. Jos Petite Cherie kuuluu suosikkeihisi niin sinun kannattaa kokeilla myös tätä.

Mimosamaratonin loppu

Annick Goutalin Le Mimosa oli ensimmäinen mimosatuoksu ikinä jota haistoin, joten saatuani näitä muita mimosatuoksuja käsiini oli niiden puuterisuus yllättävää. Koska Le Mimosa on niin raikas, olin ajatellut mimosan olevan pirskahteleva, aurinkoinen ja keltainen tuoksu. Ilmeisesti olinkin ajatellut koko ajan hieman väärin. Opin taas jotain uutta, kiitos tuoksufoorumitoveri hellinin, joka minulle näitä lainasi!

Jos mimosat kiinnostavat ja Yver Rocherin Pur Desir de Mimosa tulee vielä jostain vastaan, niin kannattaa haistaa. Itselläni ei kyseistä tuoksua ole ikinä ollut, mutta pidin suihkugeelin tuoksusta kovin. Harmikseni kyseinen tuotesarja on lakkautettu viime vuoden puolella.

Mikä sitten oli suosikkini? Fredic Mallen Une Fleur de Cassie jäi eniten mieleeni, koska se oli mielenkiintoisin: se viehätti olemalla samaan aikaan sekä elegantti että ihan pikkuisen rietas. Tosin en tiedä, pitäisikö siitä puhua cassie vaiko mimosatuoksuna... 

Oletko sinä ihastunut mimosaan?

Frederic Malle - Une Fleur de Cassie

Haistellessani rannettani mielikuviini tuli aikainen kesäaamu romanttisessa maalaisympäristössä. Nainen laittautuu kampauspöydän ääressä, kampaa laineikkaat hiuksensa, lisää ripauksen puuteria ja kevyttä huulipunaa. Yllään hänellä on nudenväriset alusvaatteet. Kaiken tämän kauneuden ja siveyden sekoittaa jokin, joka pilkahtelee Une Fleur de Cassiesta. Jokin rikkoo tätä niin, ettei se ole vain kaunis kukkatuoksu. Tässähän käydään myös niiden alusvaatteiden sisäpuolella! Romanttinen maalaisympäristö on selvästi jättänyt jälkensä tähän kampauspöydän ääressä nautiskelevaan naiseen. Niin, tässä on jotain animalistista. Varsinkin tuoksun aloituksessa on pikkupöksyjä, kunnes muuttuu puuterisemmaksi ja kukkaisemmaksi.

Mitäs sitten nuotit sanovat? Fragrantica sanoo tässä olevan mimosaa, ruusua, kerrottua neilikkaa, jasmiinia, vaniljaa ja santelipuuta. Cassiessa, joka on tuoksun nimessäkin, on lukemani mukaan puuterinen ja lämmin tuoksu. Kun haisteluni jälkeen luin tästä muiden ajatuksia, niin en ollut pikkupöksyjeni kanssa yksin. Joku epäili animaalisen tuoksun olevan peräisin kuminasta, joka voi tuoda mieleen jollekin pesemättömän ihon, joku sanoi tässä olevan sivettiä. Ilmeisesti sen voi tehdä myös cassie. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta tässä se ei kuitenkaan ole vastenmielinen, vaan olennainen osa tätä tuoksua. Voisin hyvin kuvitella käyttäväni tätä toisinaan kesäaikaan. Tämä on pehmeän puuterinen ja kaunis tuoksu, jossa kukat ovat sievästi yhdessä.

Minulla on tuossa nyt muutama mimosatuoksu lisää, joista kirjoitella teille. Mimosapläjäys ensimmäisten lämpimien päivien kunniaksi! 

Jo Malone - White lilac and Rhubarb

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut Jo Malonen tuoksuista. Mielikuvani niistä on ollut, että ne eivät ole kovin vaikeita tuoksuja vaan ennemmin sellaisia ”spray and go” - tuoksuja. Naisellisia ja melko raikkaita. Nyt vasta sain ensimmäisen Maloneni kokeiluun. Sain eräältä tuoksufoorumilaiselta testailuun White Lilac and Rhubarb- tuoksun. Se kuuluu tänä vuonna julkaistuun London Blooms kolmikkoon, jonka muita tuoksuja ovat Peony & Moss ja Iris & Lady Moore. Kyseessä on rajattu erä.

Olen muistaakseni tätä ennen haistellut syreenituoksuista ainoastaan Yver Rocherin Pur Desir de Lilas:a. Rakastan syreenin tuoksua. Rakastan sitä, kun kesällä auringon paistaessa lämpimästi syreenin tuoksu leijailee ihanasti kesäisiä katuja pitkin. Auringon lämpö tuo siihen oman huumaavan makeutensa, vaikka on syreenin tuoksussa mielestäni myös vihreää. Rakkauteni syreenin tuoksuun on kuitenkin rajautunut kukkien haistelemiseen.

Toisille syreenin voimakas tuoksu aiheuttaa päänsärkyä, mutta minä voisin haistella sen kukkasia vaikka kuinka. Voisin ottaa kotiini isot maljakolliset kukkivia syreeneitä levittämään tuoksuaan. Syreenistä minulle tulee hieman mieleen hyasintti. Niiden kukat näyttävät hieman samalta ja kumpikin tuoksuu niin voimakkaasti ettei se kaikille sovi. Mielestäni niiden tuoksut muistuttavat toisiaan. Ja minä ostan hyasinttini joka joulu vain sen takia, että ne tuoksuvat niin voimakkaasti. Yritän aina kaupassakin pähkäillä, että tuoksuuko jonkin tietyn värinen hyasintti voimakkaammalta kuin toinen.

White Lilac and Rhubarb on ihollani oikeastaan pelkkää syreeniä. En tiedä, tuoksuvatko valkoinen ja violetti syreeni toisistaan kovin poikkeavalla tavalla, mutta syreeniä tämä joka tapauksessa on. Mies löysi iholtani myös raparperia, mutta itse en osaa sitä tästä oikein eritellä. Fragrantican mukaan tuoksusta löytyy myös ruusua ja heliotrooppia, jonka tuoksu on lukemani mukaan vaniljainen. Voinkin löytää tästä hieman vaniljaista makeutta, joka sekoittuu kyllä aika hyvin itse syreeniin.

Syreenin tuoksuhan ei ole raskaan makea vaikka makea onkin, vaan sen tuoksu on heleä ja naisellinen. Tätä käyttäessäni voisin kuvitella ihmisten ajattelevan, että ”tuoksuupa tuo tyttö suloiselta”. Tämä tuoksu on mielestäni sellainen ”äidiltä tyttärelle -tuoksu”, koska syreeni pukee sekä tytärtä heleydellään ja suloisuudellaan, että äitiä pehmeällä naisellisuudellaan. Ja yhtä lailla isoäitejä, joille syreenin tuoksu voi tuoda ihania muistoja lapsuudesta.

Tuoksun kesto on ihollani valitettavan heikko. Jo parin tunnin kuluttua tuoksun laittamisesta siitä on jäljellä enää häivähdys. Syreenin häivähdyksen löydän silti vielä toisesta kädestäni muutamankin tunnin kuluttua, kun läheltä haistelen. Toisesta se on jo jostain syystä kadonnut kokonaan.

Tällainen tuli vielä Fragranticassa vastaan: ”The fragrance of the lilac tree was considered in Celtic culture “magickal”. The fragrance is believed to carry humans into fairyland and the supernal world.”

Kuka lähtee matkalle satumaahan?

Acqua di Biella - Kid Mohair

Acqua di Biella on jo vuodesta 1871 toiminut italialainen tuoksutalo. Kid Mohair on vuonna 2008 lanseerattu tuoksu, joka on saanut innoituksensa Audrey Hepburnista. 

Tilasin tuoksusta näytteen lukematta muiden kokemuksia tuoksusta nimen ja houkuttelevilta kuulostavien nuottien takia. Pullokin on minusta todella kaunis. Nimi toi mieleen pehmeän, turvallisen ja ihoa sekä mieltä hellästi koskettelevan tuoksun. Tuoksu on kaunis, mutta paljon raikkaampi kuin osasinkaan odottaa. Toisaalta kun ajattelen mohairia materiaalina niin sekin kevyttä ja ilmavaa, vaikka se onkin pehmoista ja lämmittävää.

Ensimmäiseksi Kid Mohair tuoksuu ihollani makean hedelmäisesti, muttei liian paljon vaan on samanaikaisesti melko raikas. Alkunuoteissa onkin mangoa, itse olisin voinut veikata lisäksi myös persikkaa. Tuoksussa oleva osmanthus tuoksuu myös makealta, mutta koska en ole haistanut osmanthusta niin en osaa erotella sitä tästä. Silmät sulkiessani voin kuitenkin kuvitella juovuttavan makeita kukkia, jotka saavat lämpönsä auringosta. Raikas tuulahdus syntyy ilmeisesti mandariineista, joita on myös mukana. Vaikka tuoksussa on ruusua niin itse en sitä oikein löydä iholtani. Minulla  makeus ja raikkaus yhdistyvät pehmeään myskiin. Fragrantican mukaan nuoteissa on mukana myös pippuria ja ambraa. 

Kid Mohair sopii hyvin kevääseen. Sen avulla voi odotella auringossa lämmenneiden kukkien tuoksua, haaveilla lämmöstä ja raikkaasta tuulenvireestä sekä lasillisesta jäävettä. Eikä parane unohtaa niitä makeita eksoottisia hedelmiäkään, joita nautiskella auringon kaipuuseen! 

Tästä alkaa uusi tuoksublogi. Olen aina pitänyt paljon hajuvesistä, mutta oikein aktiivisen tuoksuttelun aloitin vasta vajaa pari kuukautta sitten. Blogini on siis minulle myös matka  hajuvesien maailmaan, koska nuottien tunnistamaan oppiminen vie aikaa. Jostain kuitenkin pitää aloittaa ja tieto kasvaa matkan varrella! Samoin myös tuoksupinot... Onneksi on olemassa näytteet.

Olen opetellut olemaan avoin erilaisille tuoksuille. En halua jättää jotain tuoksua haistamatta vain sen takia, että kuvittelisin sen olevan minulle sopimaton. Nenäkin kehittyy ja olen löytänyt hyviä tuoksuja sellaisistakin, joista en kuvitellut pitäväni. Blogi toimii minulle lisäksi muistikirjana hajuvesistä, joita olen haistellut, vaikkeivat kaikki tänne varmasti päädykään.

Tervetuloa mukaan, olisin iloinen jos jättäisitte merkin itsestänne ja tuoksukokemuksistanne kommenttiboksiin! Jos toivotte jotain ominaisuuksia, joita tästä puuttuu niin olisi mukava kuulla niistä koska tämä on elämäni ensimmäinen blogi! =) Sen sanon varmaksi, että tämä kyllä muokkaantuu pikku hiljaa.